Takaa-ajo ja myrsky

Toissapäivänä tapahtui se, mitä olemme odottaneet ja hieman pelänneetkin. Menin töistä tultuani viemään koiria ulos ja talon ohi takapihalle päästyämme huomasin, että viereisellä pellolla seisoi aivan tontin rajalla valkohäntäpeura. Peura seisoi hetken aivan hievahtamatta paikallaan katsellen koiria, jotka eivät vielä olleet huomanneet sitä, ja ampaisi sitten hetken kuluttua pakoon peltoa pitkin. Samalla silmänräpäyksellä koirat syöksyivät sen perään ja hävisivät viivana näkyvistä pellon takaisen metsän suuntaan; en edes yrittänyt huutaa niille, koska eivät ne olisi sillä hetkellä mitään kuulleet. Soitin Larille sisälle ja läksin sitten koirien perään, viheltelin välillä ja valmistauduin pitkäänkin etsintään, sillä ties minne asti ne olisivat innoissaan peuraa seuranneet. Ei kuitenkaan mennyt kuin muutama minuutti niin ensin Alice ja sitten Hukka palasivat takaisin nuuskuttamaan innoissaan maata siihen, missä peura oli pellolla seissyt. Peura oli ilmeisesti jättänyt koirat niin kauas taakseen metsässä, että takaa-ajointo oli lopahtanut ja otukset palasivat viheltäessäni kiltisti kotiin. Hyvä tietää, että nuo kaksi eivät tuossakaan tilanteessa kovin kauas kotoa juokse :).

Tänään on ollut hieman viimeaikaista viileämpi ja pilvinen sää, ja kun yhdeksän maissa läksimme kävelylle, yllätti meidät pienoinen kevätmyrsky. Taivas pimeni, alkoi sataa melko rankasti ja hetken päästä vesi muuttui rakeiksi! Suurimmat rakeista olivat herneen kokoisia, niin suuria, että sattuivat kasvoihin osuessaan, joten rymysimme kapean hakkuukaistaleen läpi kuusikkoon suojaan. Kuuro ei kestänyt kovin kauaa ja kun läksimme taas liikkeelle, alkoi aurinko paistaa pilvien lomitse ja värjäsi ohi kulkeneet myrskypilvet omituisen tummankeltaisiksi. Kameraa ei tietenkään sattunut olemaan mukana. Kauempaa kuului vielä muutamia melko voimakkaita jyrähdyksiä: tämän vuoden ensimmäinen ukkonen :). Koirat eivät näyttäneet säästä juuri hätkähtävän, pikkuisen vain luimistelivat raekuuron aikana ja haistelivat maahan jääneitä jääpallosia.

Ja taas on kevät...

Kevät tulee vauhdilla tänne länsirannikolle: lumet ovat melkein sulaneet ja joutsenten, kurkien ja hanhien muutto on hyvässä vauhdissa. Koirat ovat riemuissaan ja viettäisivät pitkät tovit pihalla kaivamassa ja täysissä ojissa lutraamassa. Ah, sitä tassujen pesun määrää! Tänään kun leikkelimme vanhoja marjapensaita alas saadaksemme joskus muinoin niiden ympärille laitetut autonrenkaat pois, kaivoivat koirat melkoista juoksuhautaa viereiseen pikku nyppylään. Tai siis Hukka kaivoi ja Alice koetti pyydystää ilmaan sinkoilevia multapaakkuja... Toivoi varmaan, että seassa olisi ollut myyrä tai pari. Eilen Allu löysi kävelyllä ollessamme hakkuuaukiolta kivenkolosta myyränraadon - olisiko kettu tai jokin muu otus sen sinne varastoinut - rouskautti pari kertaa ja nielaisi sen kerralla. Hukkishan ei pyydystämiään pikkuotuksia syö, vaan hautaa ne; Allu sitten varmaan jatkossa käy tyhjentämässä Hukan kätköt.

Allu toipui steriloinnistaan ihan huomaamatta: haava ei missään vaiheessa näyttänyt neitiä vaivaavan eikä menoa hidastavan ja nyt mahanaluskarvatkin ovat jo kasvaneet mukavasti takaisin. Hukkis puolestaan on nyt ollut kaksi ja puoli viikkoa ilman sydänlääkettään: pojan verenpaine mitattiin ennen lääkkeen pois jättämistä ja nyt kahden viikon kuluttua uudelleen, eikä muutosta huonompaan ollut tapahtunut lainkaan :). Ilman siis jatketaan ja tarkistellaan verenpaine uudelleen muutaman kuukauden kuluttua, ellei mitään kummempaa ilmene. Ja niin! Hukalla oli parisen viikkoa sitten vuosipäivä, kun poikasen kotiin tulosta tuli kuluneeksi kolme vuotta :).

Uusia kevätkuvia odotellessa tässä vielä muutamia kuvia kauniilta lopputalven viikonlopulta (voi tuota puhdasta lunta...).