Koira joka ei ehtinyt kotiin

"Minttu", n. 12-vuotias hysky/malamuutti-narttu hylättiin espanjalaiselle Asperonasin tarhalle perheestään syyskuun alkupuolella. Perhe ilmoitti muuttavansa pienempään asuntoon ja niinpä koiravanhus jätettiin tarhalle, kymmenien muiden hylättyjen ja kodittomien koirien joukkoon. Häkissään Minttu sitten raapi koppinsa verkko-ovea ja ulvoi ihmistensä perään, kärsi kuumasta paksussa, takkuisessa, hoitamattomassa turkissaan.

Joskus syyskuun puolivälin tienoilla näin Mintun Kodittomat Espanjan Koirat ry:n sivuilla, missä mummolle etsittiin kiireellisesti uutta kotia. Ajatus alkoi itää: miksipäs emme tarjoaisi vanhukselle paikkaa eläkepäivien viettoa varten, oli niitä sitten jäljellä kuukausia, vuosi, ehkä jopa kaksi. Nythän meillä maalle muuton myötä oli hyvät puitteet: saisi Minttu mennä pihalla omaan tahtiinsa, kaivella kuoppia Hukan kanssa ja ihmetellä talvella luntakin, ensimmäistä kertaa elämässään.

Otin viime viikon lopulla yhteyttä yhdistyksen edustajaan ja asiat alkoivat edetä ripeään tahtiin, olihan mummolla kiire päästä pois tarhalta, kuumasta ja hälinästä. Eläinlääkäri tarkasti Mintun perjantaina ja totesi sen hieman tavallisesta poikkeavia munuaisarvoja lukuunottamatta ikäisekseen terveeksi ja hyväkuntoiseksi ja näytti vihreätä valoa matkaa varten. Täytin tarvittavat lomakkeet, postitin ne maanantaina, maksoin luovutusmaksun tiistaina. Minttu olisi tulossa kotiin seuraavana tiistaina, aikaisemmin ei sopivaa suoraa lentoa ollut järjestettävissä. Aloin suunnitella matkaa Helsinki-Vantaalle mummoa noutamaan.

Sitten saapui viesti: Mintun takaruumis oli halvaantunut yllättäen, eikä mummo päässyt enää kävelemään. Mitään ei ollut tehtävissä: Minttu päästettiin kärsimyksistään tarhalla, neljä päivää ennen kuin se olisi matkannut luoksemme, kotiin.

En koskaan saanut tietää oikeaa nimeäsi.
Sitä nimeä, jonka tunsit kaksitoista vuotta.
Emme koskaan ehtineet tavata toisiamme,
emme ehtineet haistella syksyn lehtien kirpeätä tuoksua,
emme ehtineet kulkea talven valkoisessa metsässä.

Sen minä olisin sinulle halunnut antaa,
edes yhden valkoisen talven.

Sillä sinä ehdit tehdä pesän sydämeeni,
ehdit käpertyä sinne lämpöiseksi keräksi
niinä muutamina päivinä joina sinua ajattelimme,
sinua odotimme.

Siellä minä sinua kannan,
kaikkina tulevina talvina.

1000 kävelyä

Tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Hukka saapui kotiin. Aika on kulunut niin nopeasti ja kuitenkin toisaalta tuntuu siltä kuin Hukkis olisi ollut osa meitä jo paljon pidempäänkin. Olemme nyt viettäneet yhdessä 365 päivää, ulkoilleet vähintään kolme kertaa päivässä, käyneet kävelyillä siis ainakin 1095 kertaa, kulkeneet jokaisella kävelyllä keskimäärin ehkä pari kilometriä, 2190 kilometriä kaikkineen. Helsingistä Ivaloon - pidemmällekin - ja takaisin. Toivottavasti edessä on vielä monta tuhatta kävelyä, monta tuhatta kilometriä :).

Vuosipäivän kunniaksi lainaan tässä Rekku Rescuen sivuilla silloin vuosi sitten ollutta kuvausta ja kuvia Hukasta, silloin vielä Sudesta:

"7.3.2007: uros, reg.nro 4716, noin 3-vuotias, löytynyt Lootsista 22.1., valmis lähtemään uuteen kotiin

Susi on yhtä uljas kuin nimensä. Tämä koiraherra on reilut 60 cm korkea, ehkä jopa 65cm. Tarhahäkissään komea Susi seisoi hyvin hiljaisena, vaikka kaikki koirat sen ympärillä haukkuivat stressiään.
Rauhallisena se laski heti meidät luokseen, sekä miehen että naisen ja antoi kuvata ja silittää itseään. Ei hyppinyt, ei vöhöttänyt, ei haukkunut, pienieleinen ja rauhallinen tarhaoloissa. Kun Tommi puski naamaansa liian lähelle hellyyden osoituksissa, Susi puhui kauniisti koiraa, ja teki rauhoittavia signaaleja päätä hieman kääntäen ja kirsua nuolaisten. Ihmisille siis hyvin ystävällinen koira, mutta ei välttämättä silti lapsiperheeseen vaan aikuisen perheen elämänkumppaniksi. Hihnassa hieman kiskoi ja koska voimaa isossa koirassa toki piisaa, nätisti kävelyä hihnassa uusi elämänkumppani toki harrastaa Suden kanssa.
Toisiin koiriin Susi suhtautuu hieman varauksella eli en suosittele toisen uroksen kanssa samaan kotiin, nartuistakaan ei varmuutta. Lempeä herra joka painaa päät ihmisten vasten ja haluaa läheisyyttä ja kuuntelee ihmistä eli varmasti tästä saa uskollisen kumppanin elämäänsä. Ei kuitenkaan ensimmäiseksi koiraksi.

Olethan valmis yhdistyksen edustajan kanssa ja opastuksella hakemaan itse Suden mukanasi uuteen kotiisi. Kulukorvaus Sudesta on 100e, joka kattaa mm. rokotuksista ja sirumerkinnästä ja madotuksista tulleet kulut tarhalle."