Viisi vuotta

Tänä viikonloppuna on vietetty Hukan kotiintulon viisivuotispäivää ja samalla Hukan epävirallista 8- tai 9-vuotissyntymäpäivää. Hukkiksesta alkaa pikkuhiljaa huomata, että kyse ei enää ole nuoresta koirasta, mutta vaikka ylösnouseminen päiväunien jälkeen onkin joskus hieman kankeaa, nousee tassu vielä tarvittaessa kevyesti ja nuorison kanssakin jaksetaan nujuta. Kevään etenemistä ja hyviä myyrästyssäitä täällä siis odotellaan :).

Kuvaterveisiä :)

Rikotaanpa taas pitkä hiljaisuus juhlapäivän kunniaksi: Alice saapui kotiin kaksi vuotta sitten :)! Päivää on juhlistettu myyrien kaivuulla, pitkällä metsälenkillä, palloleikeillä ja nameilla... Eli siis tavalliseen tapaan ;).

Tässä vielä päivänsankari parissa kuvassa (ja laitetaan tasapuolisuuden vuoksi pari Hukkiskuvaakin):

 

Ja lopuksi vielä päivänsankarin leikkityylinäyte:

Vaihdetaan koira (tai kaksi) alpakkaan

Alpakat ovat hienoja eläimiä. Ne ovat pehmoisen pörröisiä kuten koiraeläimet, mutta toisin kuin koiraeläimet ne eivät kaiva metrotunneleita takapihalle myyriä jahdatessaan, eivätkä sukeltele (tietääkseni) kuraojissa. Ne eivät myöskään saa, jälleen toisin kuin koiraeläimet, multaa silmäänsä kaivettuja multapaakkuja pyydystäessään. En ole myöskään koskaan kuullut alpakan livistävän ennen kävelylle lähtöä (varmaan alpakoitakin kävelytetään) metsään ja palaavan takaisin mädännyt peuranpää mukanaan (koiraeläimet todistettavasti tekevät niin). Olen siis hyvää vauhtia tulossa siihen tulokseen, että koiraeläimet kannattaa vaihtaa...alpakkaan.

Kevätkuvia

Tänään nappasin taas vaihteeksi kameran mukaan pihalle ja napsin muutamia kuvia koirista (tietenkin) niiden puuhaillessa omiaan. Kevät on niiden mielestä varmasti tosi mukavaa aikaa, kun lumen alta paljastuu taas uusia mielenkiintoisia hajuja, ojat ovat täynnä vettä jota loiskuttaa ja myyrien kaivaminen onnistuu taas paremmin. Kotiväelle se sitten tietää loputonta tassujen pesua ja kuivaamista :).

Lumileikkejä

Talvi on mennyt menojaan ilman sen suurempia tapahtumia, mitä nyt lumikasat pihalla ovat pikkuhiljaa kasvaneet ja lumikerros paksuuntunut. Lunta on niin paljon, että se ulottuu Hukkaakin rintaan saakka ja vaikka se hankaloittaakin liikkumista (koirat pysyttelevät mieluummin takapihalle lapioiduilla poluilla), on siitä myös paljon hupia: ykkösleikki on ilmaan heitettyjen lumipaakkujen nappaaminen ja kaivaminen tulee hyvänä kakkosena. Eli tässä kevättä odotellessa jatketaan talvesta ja lumesta nauttimista :).

Ja niin, kuvat saa klikkaamalla hieman suuremmiksi :).

Allun vuosipäivä

Hupsista heijaa: ihana Allumme vietti tänään ensimmäistä vuosipäiväänsä, eli tyttönen saapui kotiin tasan vuosi sitten . Silloin Alice oli varsin epäluuloinen nuori neiti, joka irvisteli tarhalla häkkinsä eteen tulijalle ja nappasipa kotona minua kevyesti kädestäkin, kun koetin korvallisia rapsuttaa... Nyt tyttö on kainaloinen, joka tuhisee sylissä telkkaria katsottaessa ja rellottaa yöllä vieressä, pikku prinsessa. Eli hyvään suuntaan on elämä mennyt .

Allu on kasvanut hieman vuoden aikana: se oli meille tullessaan selvästi Hukkaa matalampi, mutta nyt korkeutta alkaa olla saman verran, eli n. 65 cm ja tyttö on myös rotevoitunut. Kun Alice lisäksi on luonteeltaan Alice vieläkin monessa suhteessa ihan kakara, luulen että se saatoi hyvinkin olla meille tullessaan reilusti alle kaksivuotias. Niinpä olemme tänään viettäneet myös penskan "kaksivuotis"päivää ja koirat ovat sen kunniaksi saaneet herkutella järeillä naudan reisiluilla ja tuoreella lampaanmaksalla (Tenhon tilalla sattui juuri sopivasti olemaan myyntipäivä).

Viralliset synttärikuvat jäivät ottamatta, mutta tässä jokunen otos eiliseltä :).

Juhannusta ja jänisjahtia

Juhannus sujui rauhalliseen malliin kotosalla pihatöitä tehdessä, kokatessa ja ollessa. Koirat olivat taas pitkästä aikaa tyytyväisiä pihalla oloon, kun aurinkoinen ja tuulinen sää piti hyttyset teillä tietymättömillä. Räpsin taas muutamia kuvia otuksista niiden tuhveltaessa pihalla; niistä on vain niin hankalaa saada kunnon tilannekuvia, kun molemmat kameran nähdessään jähmettyvät paikoilleen (tai koettavat mennä pois) ja näyttävät ylettömän vakavilta (tai katselevat ihan muualle).

Välillä sentään hieman nujusivat, vahtasivat jotain ja haistelivat vaikka kameralla osoittelinkin.

Suurinta jännitystä koirien (ja kotiväen) elämään ovat viime päivinä tuoneet keskenkasvuiset jänikset, joita pihalla ja viereisellä pellolla on pyörinyt varsinkin iltahämärän aikaan. Siinä ei juuri aikaa mietintään kulu, kun perään painellaan viivana paistin kuva silmissä kiiluen. Onneksi pupujussit ovat ainakin toistaiseksi osoittautuneet vikkelämmiksi ja ovelammiksi ja ainoa uhri on ollut piharakennuksen viereen istutettu lehtosinilatva, joka jäi takaa-ajon tiimellyksessä otusten jalkoihin. Toivottavasti jänikset pikkuhiljaa päättävät pihapiirin olevan liian riskialtista aluetta ja muuttavat muualle.