Hangossa

Kävimme taas pitkästä aikaa Hangossa Larin vanhempien luona parin päivän pikavierailulla. Hieman jännitti etukäteen kuinka kaikki sujuu: edellisellä kerralla Hukkis hermostui paikalla olevien vieraista ihmisistä ja äityi lopulta vahtimaan yläkertaa oikein kunnolla. Nyt paikalla olivat vain Larin vanhemmat, mutta koiria yksi aikaisempaa enemmän, Unan lisäksi viime syksynä Rekku Rescuen kautta Pärnusta tullut Martta. Hukka oli tavannut Martan pari kertaa aikaisemmin mm. Rajasaaressa, mutta pidempää aikaa koirat eivät olleet keskenään viettäneet ja kun Martta on varsin energinen, mietimme kuinka Hukkiksen pinna kestää.

Huoli oli kuitenkin turhaa. Menomatkalla jouduimme pysähtymään kertaalleen, kun Hukka yökkäsi tapansa mukaan, muuten matka sujui hyvin. Koirat pääsivät tutustumaan toisiinsa ensin pihalla ja sitten siirryimme sisälle ilman ongelmia, edes ovella ei tullut kränää sisäänmenosta. Tutut paikat oli pian katsastettu, eikä Hukkis tällä kertaa enää katsonut tarpeelliseksi merkkailla ovenpieliäkään. Martta härräsi kovasti ympärillä, änkesi rapsutettavaksi ja koetti tunkea syliin aina kun silmä vältti. Kun tyttönen kävi Hukan mielestä hieman liian tunkeilevaksi, murahti se pariin otteeseen hieman ja se riitti toisen rauhoittamiseen. Yhteiselo siis sujui mukavasti sisällä ja varsinkin ulkona, missä koirat nauttivat pihalla leikkimisestä ja juoksemisesta, sekä pidemmistä lenkeistä lähimetsissä. Hukan vahtivietti ei nostanut päätään, ainoastaan kerran täytyi haukkua unenpöpperössä Larin isälle tämän tullessa huoneeseen Hukan nukkuessa. Ei toinen varmaan hetkeen muistanut missä oli... Ilmakin suosi meitä, joten oikein mukava reissu, kaikenkaikkiaan. Kotimatka sujui sitten oksentamatta, hienoa!

Tässä vielä joitain kuvia ja videopätkät Martan ja Unan leikkitappelusta sekä Hukan ja Martan leikkitakaa-ajosta :).

Kevättä, kanansiipiä ja karvaa

Tänään oli aivan mielettömän hieno sää: pari astetta pakkasta ja auringonpaistetta. Kun maassa vielä oli luntakin enemmän kuin vielä koskaan tänä talvena, niin en aamulenkillä malttanut olla menemättä Hukkiksen kanssa Rajasaareen. Hukka kulki yllättävän hienosti, selvisimme saareen menevän tien neljällä istumisella. Poika on nimittäin taas viime päivinä ollut ulkona kovin tohkeissaan, kun lähiseudulla alkaa taas olla juoksuisia narttuja, ja meno on sitten sen mukaista; kiskomisen yltyessä ja pysähtymisen aiheuttaessa parkumista olemme ryhtyneet laittamaan poikaa aina hetkeksi sivulle istumaan...rauhoittuu siinä sitten hieman :). Saaressa oli mukavaa, sopivasti haisteltavia kavereita, eikä onneksi yhtään liian kiinnostavaa narttua. Paikalle tosin saapui nuori, alta parivuotias rhodesiankoirauros, jolle Hukkis kävi hieman uhoamaan, ei tosin kuitenkaan mitenkään aggressiivisesti. Nojaili vain päätään toisen niskaan ja koetti pariin otteeseen hivuttautua selkään; poistuimme sitten toista kiusaamasta. Hormonipiikki olisi kyllä varmaan taas pojalle paikallaan.


Olemme viime aikoina silloin tällöin syöttäneet Hukkikselle raakoja kanansiipiä, jotka maistuvat nirsolle otukselle varsin hyvin. Kovin montaa ei kerrallaan ainakaan vielä voi syöttää, kun tuppaavat hieman löysyttämään vatsaa. Siivet on myös parasta antaa jäisinä tai syöttää kädestä, sillä muuten Hukkis koettaa niellä ne hieman liian suurina paloina. Kädestä syöminen on onneksi kivaa :). Ja hyvää on.




Tässä vielä pari kuvaa, joista näkyy, kuinka karva on jo kasvanut takaisin ajeltuun kylkeen. Selkäharjan kohdalla sillä on pituutta jo yli kolme senttiä :).

Uusia kuvia ja pari videota

Toissapäivänä käytiin taas Rajasaaressa ja täälä kertaa muistin käyttää kameraakin :). Hukkis vaan mennä viipotti niin, ettei kuvia tahtonut saada...

Potilaan kuulumisia

Tänään poistimme ohjeen mukaisesti haavateipin. Hukka köllötteli kiltisti kyljellään, kun pikkuhiljaa vedin teippiä irti nahasta ja karvansängestä, vaikka välillä varmasti nipisti ja varsinkin kainalon ohuessa ihossa tuntui ikävältä. Haava on reilut parikymmentä senttiä pitkä, juuri kainalon yläpuolelta reilusti yli puolen kyljen. Se on siistin näköinen, vaikka reunat hieman punertavatkin ja viillon molemmin puolin on jonkin verran turvotusta muutaman sentin matkalla. Täytyy katsoa alkaako se pikkuhiljaa painua. Kainaloon on myös näköjään tullut punertava mustelma ja iho on hieman ärtynyt teipin jäljiltä.



Hukkis ontuu vieläkin vasenta etujalkaansa, varsinkin pidempään maattuaan. Jalka varmaan jäykistyy aina hieman ja tuntuuhan tuo haavakin varmasti vähintäänkin omituiselta. Päiväkävelyllä poika kyllä kulki jo melko reippaasti ja olisi tahtonut lähteä jo lähipuiston nurkkaa pidemmällekin...Saa kyllä luvan odottaa vielä pari päivää, ennen kuin pidennetään lenkkiä hieman :). Pakkasta ja varsinkin tuulta on riittänyt, joten kyljen suojaksi on aina viritetty paita/idealside.

Tässä pieni videopätkä lenkiltä; älkää välittäkö höpinöistäni, puhuin juuri puhelimessa kaverini Kirsin kanssa, joka kyseli pojan kuulumisia :).



Ruokakin on alkanut jo jonkin verran maistua: keitetty kana, pakastesei ja raa'at koiran lihapullat ovat kelvanneet. Parempaan päin ollaan siis menossa :).