Tapahtuipa eilen illalla...
On synkkä ja myrskyinen yö, kello melkein kahta lyö, kun Lari vetää kumisaappaat jalkaansa ja takin päällensä, nappaa taskulampun ja lähtee viemään koiria vielä pihalle ennen nukkumaan menoa. Hän avaa oven, ja koirat menevät ulos, nuuskuttavat hetken yöilmaa ja katoavat sitten pimeään takapihalle. Tuuli on yltynyt pitkin iltaa ja riepoo nyt puiden latvoja, taivas on pilvessä ja on sysipimeää.
Oven sulkeuduttua minä nilkutan vessaan ja ryhdyn pesemään hampaitani, kuuntelen tuulen ujellusta hormeissa. Yhtäkkiä ulkoa kuuluu raivokasta koiran haukuntaa, välillä lähempää välillä kauempaa, ja tunnistan haukkujan Hukaksi. Ei kellon lailla soivaa, kaikuvaa metsästyshaukkua vaan karkeampaa ja matalampaa... sitten haukkuun sekoittuu omituinen särisevä rääkynä, joka voimistuu ja vaimenee tuulen mukana. Naapuritalon hirvikoirat ovat myös alkaneet haukkua. Suljen hanan ja kuuntelen; jotain on nyt pielessä.
Lari kävelee kuistin ohi alas takapihalle. Aikaisemmin kesällä niitetty alue kasvaa taas pitkää ruohoa, eikä koiria näy taskulampun valokiilassa niiden kulkiessa jossain pihalla hajuja seuraten. Sitten pihan reunustan pensaissa häivähtää Alicen valkoinen turkki ja hetken päästä jonkin matkan päässä liikahtaa jotain tummaa. Lari kääntää lampun sinnepäin ja Hukan silmät välähtävät vihreinä valossa. Sitten, yhtäkkiä, valo löytää toisen, pienemmän silmäparin. Larin mielessä välähtää ajatus: "Kissa! Hukka on saanut kiinni kissan! Jos se on pahasti loukkaantunut, joudumme vielä lopettamaan sen..." Lari kutsuu Hukkaa, koettaa komentaa sitä pois, mutta hänen lähestyessään Hukka aloittaa hurjan rähäkän ja samassa pimeästä alkaa kuulua hurja, vihainen ja epätoivoinen sähisevä rääkynä. Lari pysähtyy. "Mitä hittoa..."
Kompuroin eteisessä, vedän parhaani mukaan saappaita jalkaan ja takkia päälle, nappaan hyllyltä pienen taskulampun. Hukan haukku kuuluu koko ajan ja siihen sekoittuu naapuritalon koirien ääni. "Jospa Hukka on saanut päähänsä juosta mekastamaan niiden aitaukselle, ei olisi ensimmäinen kerta..." Tajuan, että Hukalla ei ole pantaa, joten nappaan sen mukaani naulakosta. Pysähdyn pihalla oven eteen ja kuuntelen. Naapurin koirat haukkuvat yhä, mutta vaikka tuuli repiikin ääniä sinne tänne, kuulen nyt, että Hukan haukku ja kärisevä huuto tulevat toiselta suunnalta, takapihalta tai sen takaiselta pellolta. Larista tai Alicesta ei näy eikä kuulu merkkiäkään. "Miksi Lari ei ole soittanut? Missä Allu on? Ei kai sille ole sattunut mitään?" Klenkkaan kuistin vierelle ja koetan nähdä takapihalle; meteli kuuluu pihan laidalta pellonreunuksen pusikosta ja sieltä näkyy myös taskulampun valoa... Klenkkaan polkua alas pihalle - hämmästyttävää, kuinka nopeasti kyynärsauvoilla ja yhdellä jalalla pääsee epätasaisella ja heinikkoisella alustalla pilkkopimeässä - ja sitten Alice ilmestyy viereeni, kääntyy ympäri ja juoksee takaisin valoa kohti. "Allu siis on kunnossa. Mitä ihmettä sitten..." Sitten kuulen metelin ja tuulen yli Larin äänen "Ei! Ei sinne! Pois!" Ja Alice perääntyy suuren pensaan juurelta, jonne juuri ryntäsi. Pääsen lähemmäs ja näen vihdoin: Lari istuu jalat oikosenaan hieman pensaan vasemmalla puolella ja roikkuu kaksin käsin Hukan kaulassa pitäen tätä aloillaan. Hukka haukkuu ja tempoilee koettaen päästä syöksymään pensaaseen, mistä kuuluu läpitunkeva, sähisevän kärisevä meteli. Lari huomaa minut ja virnistää "Supikoira!"
Hetken aikaa Hukan kanssa taisteltuaan hän saa pannan koiran kaulaan ja alkaa raahata tätä kohti kotia. Alice seuraa vapaaehtoisesti ja minä könkkään joukon viimeisenä. Supikoira vaikenee ja pihalla kuuluu enää vain tuulen humina.
Epilogi:
Kaikki osapuolet selvisivät kohtaamisesta naarmuitta lukuunottamatta Laria, joka sai Hukan kanssa painiessaan nirhaman rystyseensä. Supikoiran hurja ja urhoollinen vastarinta sai Hukan hämilleen siksi hetkeksi, että Lari ennätti hätiin. Loppu hyvin. Ja pesässään supikoira kertoo pennuille, kuinka isoisä kerran kävi suurta hirmua vastaan, pysäytti sen hyökkäyksen ja ajoi sen lopulta pakosalle häntä koipien välissä... Toivottavasti pikku supi oppii myös hieman varovaisuutta.
