Päästin tänä aamuna koirat ulos juuri ennen töihin lähtöä ja jäin itse vetämään kenkiä jalkaan eteisessä. Hukka läksi takapihan suuntaan piilottamaan juuri aiemmin esiin kaivamaansa luuta ja Alice jäi vakiovahtipaikalleen portaiden eteen. Hetken päästä Allu alkoi haukkua vahtihaukkuaan ja luulin sen nähneen tiellä jotain.
Vilkaisin kuitenkin ikkunasta: Alice seisoi jonkin matkan päässä portaista ja tuijotti haukkuen muutaman metrin päähän eteensä, vilkaisi aina välillä pikaisesti ovelle. Sitten minäkin huomasin pihalla luikertelevan käärmeen, jonka selässä sahalaitakuvio erottui selvästi: kyy. Viisas, viisas tyttö!
Otin pikaisesti molemmat koirat sisään ja sitten seurasi Suuri Käärmeenpyydystysoperaatio, jonka päätteeksi otus päätyi suuressa muoviruukussa auton takakonttiin ja siitä töihin mennessäni matkan varrelle metsään, kauas taloista. Matonen ilmaisi syvän närkästyksensä sihisemällä kovaäänisesti koko matkan ajan, mutta löytää toivottavasti uuden hyvän asuinpaikan.
Alice sai palkkioksi fiksuudestaan paljon kehuja... Nyt ainakin tietää, että tyttö osaa suhtautua käärmeisiin varovaisesti ja myös ilmoittaa niistä.
