Angry Worms

Päästin tänä aamuna koirat ulos juuri ennen töihin lähtöä ja jäin itse vetämään kenkiä jalkaan eteisessä. Hukka läksi takapihan suuntaan piilottamaan juuri aiemmin esiin kaivamaansa luuta ja Alice jäi vakiovahtipaikalleen portaiden eteen. Hetken päästä Allu alkoi haukkua vahtihaukkuaan ja luulin sen nähneen tiellä jotain.
Vilkaisin kuitenkin ikkunasta: Alice seisoi jonkin matkan päässä portaista ja tuijotti haukkuen muutaman metrin päähän eteensä, vilkaisi aina välillä pikaisesti ovelle. Sitten minäkin huomasin pihalla luikertelevan käärmeen, jonka selässä sahalaitakuvio erottui selvästi: kyy. Viisas, viisas tyttö!
Otin pikaisesti molemmat koirat sisään ja sitten seurasi Suuri Käärmeenpyydystysoperaatio, jonka päätteeksi otus päätyi suuressa muoviruukussa auton takakonttiin ja siitä töihin mennessäni matkan varrelle metsään, kauas taloista. Matonen ilmaisi syvän närkästyksensä sihisemällä kovaäänisesti koko matkan ajan, mutta löytää toivottavasti uuden hyvän asuinpaikan.
Alice sai palkkioksi fiksuudestaan paljon kehuja... Nyt ainakin tietää, että tyttö osaa suhtautua käärmeisiin varovaisesti ja myös ilmoittaa niistä.

Viisi vuotta

Tänä viikonloppuna on vietetty Hukan kotiintulon viisivuotispäivää ja samalla Hukan epävirallista 8- tai 9-vuotissyntymäpäivää. Hukkiksesta alkaa pikkuhiljaa huomata, että kyse ei enää ole nuoresta koirasta, mutta vaikka ylösnouseminen päiväunien jälkeen onkin joskus hieman kankeaa, nousee tassu vielä tarvittaessa kevyesti ja nuorison kanssakin jaksetaan nujuta. Kevään etenemistä ja hyviä myyrästyssäitä täällä siis odotellaan :).

Kuvaterveisiä :)

Rikotaanpa taas pitkä hiljaisuus juhlapäivän kunniaksi: Alice saapui kotiin kaksi vuotta sitten :)! Päivää on juhlistettu myyrien kaivuulla, pitkällä metsälenkillä, palloleikeillä ja nameilla... Eli siis tavalliseen tapaan ;).

Tässä vielä päivänsankari parissa kuvassa (ja laitetaan tasapuolisuuden vuoksi pari Hukkiskuvaakin):

 

Ja lopuksi vielä päivänsankarin leikkityylinäyte:

Nuljuluun niljahdus

No niin, nyt on Hukkiksen tassut tarkastettu, eikä mistään hirmuisen vakavasta onneksi ole kyse :). Perjantaisen sattumuksen ja seuranneen ontumisen syyksi paljastui oikean etutassun toinen varvas, joka on selvästi turvoksissa aivan tassun pohjasta, polkuanturan vierestä; varvas ja jokin (tai jotkin) tassun pikkuluista - eläinlääkäri kutsui niitä "nuljuluiksi" - on nyrjähtänyt/niljahtanut/tms. ja on tietysti kävellessä kipeä. Samaiset luut myös kuulemma saattavat kipeytyä koiran kaivaessa, mikä selittää kaivuusessioita seuranneen ontumisen. Vaiva on kohtalaisen hidas paranemaan ja voi vaivata useita viikkoja, joten nyt Hukka sai kymmenen päivän tulehduskipulääkekuurin, jota sitten jatketaan vielä toiset kymmenen päivää puolella annoksella. Kävelylenkit tehdään lähiaikoina mahdollisimman pitkälti metsäautoteillä ja muilla pehmeämmillä alustoilla, ja kaivamista vältetään... Se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty. Ja vaikka Hukan nivelet vaikuttavat olevan hyvässä kunnossa, saa Hukka lääkekuurin jälkeen vielä neljä kappaletta Cartrophen-pistoksia, siltä varalta että jossain on alkavaa kulumaa tai nivelrikkoa; talvella kova pakkanen tuntui kuitenkin hieman käyvän etujalkoihin, eikä Hukkis kuitenkaan enää ole ihan nuori koira.

Tassuongelmia

Hukan etutassut vaivaavat :(. Tassut alkoivat kipeytyä jokin aikaa sitten, kun poika innostui kaivamaan myyriä pihalla ja kaivuusession jälkeen Hukkis ontui hieman kävellessään. Jalat näyttivät vaivaavan ajoittain talvellakin pakkasen ollessa kovempaa, joten varasin Hukalle pari päivää sitten lääkäriajan ensi tiistaiksi, jotta jalat saadaan tutkittua. Eilen pyysin vielä reseptin Rimadyliä (koirien kipulääke) viikonloppua varten. Lääkkeet tuli onneksi haettua eilen: iltapissille mennessään Hukkis loikkasi etuoven kaksi porrasta alas ja satutti oikean etujalkansa niin, ettei nyt juuri kärsi varata siihen kävellessään, vaan koettaa parhaansa mukaan nilkuttaa kolmella tassulla :(.

Nyt sitten siis otetaan särkylääkkeen voimalla rauhallisesti pari päivää ja toivotaan, että syy löytyy tiistaina (eikä ole mitään kovin vakavaa). Hukka nukkuu rauhallisesti, joten jalkaa ei näytä ainakaan pahasti särkevän levossa, onneksi.

Vaihdetaan koira (tai kaksi) alpakkaan

Alpakat ovat hienoja eläimiä. Ne ovat pehmoisen pörröisiä kuten koiraeläimet, mutta toisin kuin koiraeläimet ne eivät kaiva metrotunneleita takapihalle myyriä jahdatessaan, eivätkä sukeltele (tietääkseni) kuraojissa. Ne eivät myöskään saa, jälleen toisin kuin koiraeläimet, multaa silmäänsä kaivettuja multapaakkuja pyydystäessään. En ole myöskään koskaan kuullut alpakan livistävän ennen kävelylle lähtöä (varmaan alpakoitakin kävelytetään) metsään ja palaavan takaisin mädännyt peuranpää mukanaan (koiraeläimet todistettavasti tekevät niin). Olen siis hyvää vauhtia tulossa siihen tulokseen, että koiraeläimet kannattaa vaihtaa...alpakkaan.

Kevätkuvia

Tänään nappasin taas vaihteeksi kameran mukaan pihalle ja napsin muutamia kuvia koirista (tietenkin) niiden puuhaillessa omiaan. Kevät on niiden mielestä varmasti tosi mukavaa aikaa, kun lumen alta paljastuu taas uusia mielenkiintoisia hajuja, ojat ovat täynnä vettä jota loiskuttaa ja myyrien kaivaminen onnistuu taas paremmin. Kotiväelle se sitten tietää loputonta tassujen pesua ja kuivaamista :).