Lääkärissä

Tänään oli Hukalla vuorossa eläinlääkärikäynti.

Kävin jokin aika sitten läpi Helsingin eläinlääkäreitä ja koetin etsiä paikkaa, joka olisi sopivasti lähistöllä. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt ja päädyin lopulta varaamaan ajan Eläinklinikka Herttaan Herttoniemeen, koska olin lukenut koirafoorumeilta muutamia ylistäviä kommentteja paikasta. Emme tahtoneet ryhtyä kuljettamaan poikaa julkisissa, hässäkkä olisi vaan ollut yksi stressinaihe lisää koiralle, joten päädyin vuokraamaan auton Stadionin Eurorentistä. Olin kysellyt soittaessani koirankuljetukseen sopivaa autoa ja ajettelin lähinnä farmaria, jossa otuksen saisi takatilaan; ne olivat kuitenkin kaikki varattuja, joten valitsin lopulta ajopelin pienimmästä luokasta: kun takapenkin vain saisi kaadettua, mahtuisi koiruus hyvin sinne pitkälleen.

Noudin auton kymmenen jälkeen. Sain tuliterän Hyundai Getzin, joka yllätyksekseni paljastui erinomaiseksi pikkuautoksi (yleensä ihastun suuriin maastureihin), jossa oli miellyttävät penkit ja hyvä näkyvyys ja joka tuntui kokoistaan suuremmalta, niin tiloiltaan kuin ajettavuudeltaan. Edellisestä ajomatkasta (pääsiäisen Hangonreissu) viisastuneena vuorasimme "koiratilan" ensin sanomalehdellä ja sitten vanhalla viltillä ja varasimme mukaan vielä pari vanhaa pyyhettä, jotka saisi nopeasti kuonon alle jos Hukkaa alkaisi taas oksettaa. Suihkin viltiin myös hyvän annoksen DAPia ja kun mies oli vielä käyttänyt koiraa lähipuistossa pikapisulla, olimme valmiit lähtöön. Hukka nousi autoon omin voimin pienen suostuttelun jälkeen ja suuntasimme kohti Itäväylää. Pitkälle emme kuitenkaan päässeet, kun miehen kysäistessä tajusin unohtaneeni koiran passin kotiin! Kaikki rokotusmerkinnät olivat tietenkin siinä, joten eihän siinä muu auttanut kuin suunnata takaisin läpyskää hakemaan. Aikaa onneksi oli hyvin. Toinen yritys sitten onnistui paremmin ja kun Hukkakin sitten asettui kaikessa rauhassa pitkäkseen, pääsimme kunnialla perille Herttoniemeen. Eikä poika voinut pahoinkaan niin lyhyellä matkalla, onneksi :).

Löysimme parkkipaikan aivan klinikan edestä ja pienen pissilenkin jälkeen menimme sisään. Hukka ilmeisestikin tajusi joutuneensa lääkäriin (hajukohan sen aina paljastaa) ja olisi mielellään poistunut samaa tietä. Se kuitenkin käyttäytyi siivosti odotushuoneessa, hieman tosin täytyi vinkua, ja saimme ötökän punnituksikin odottaessamme: 31,5 kiloa. Eli hoikassa kunnossa poika tosiaan on...mutta ainakin matolääkkeen annostus osui kohdalleen. Emme joutuneet odottamaan kovinkaan kauaa, kun eläinlääkäri Hanna Dyggve otti meidät vastaan. Todella mukava lääkäri, joka jutteli koiralle, tarjosi nameja ja rapsutteli sitä ennen tutkimuksen alkua; kyseli myös vaikutelmia Tallinnan tarhasta, kun kuuli meidän hakeneen Hukan sieltä. Ei ollut kuulemma itse käynyt paikalla. Hukka käyttäytyi kiltisti tutkimuksen ajan; se sai kolmoisrokotetehosteen ja todettiin terveeksi ja hyväkuntoiseksi. Ikäarviota kysyessäni lääkäri arveli sen yli kaksi- ja alle viisivuotiaaksi, eli Viron puolen arvio kolmesta-neljästä vuodesta osui hyvin samoihin. Maksoimme ja poistuimme tyytyväisinä: mukava paikka, jota käytämme varmasti jatkossakin.


Hukka autoon (jo melko sujuvasti) ja menoksi. Ajoimme suoraan Rajasaareen: olimme ajatelleet, että kun ötökkä pääsee koirapuistoon juoksemaan, jää autoilusta mukava muisto seuraavaa kertaa varten. Ja kyllä Hukka juoksikin, minkä haistelultaan ennätti. Oli mukava huomata, että vaikka koira pääsikin pitkästä aikaa vapaaksi, se kuitenkin piti meitä koko ajan silmällä ja tuli luokse kutsuttaessa. Hienosti se myös käyttäytyi parin tapaamamme koiran kanssa, jopa toisen uroksen: ei osoittanut pienintäkään merkkiä rähinästä, vaan haisteli toisia kauniisti kaikessa rauhassa häntäänsä heiluttaen. Lupaa siis hyvää jatkon koirapuistoiluun! Autoon mentiin jo ilman epäröintiä ja nyt Hukkis jo katseli kiinnostuneena ikkunasta. Kotona poika sitten ottikin muutaman tunnin päiväunet, rokote ilmeisesti hieman väsytti sitä kaiken jännityksen lisäksi.

Onnistunut päivä kaiken kaikkiaan!

Ja hauska pikkujuttu: iltalenkillä Hukka pysähtyi kadun varteen pysäköidyn auton viereen, katsoi autoa ja sitten minua kuin kysyen "mennäänkö tuolla?" Aikaisemmin koira ei ole pysäköityjä autoja noteerannut :).

Ps. Eläinlääkärikin pohti mahtaisiko pojassa olla sutta o_o.

Naksuttelu alkaa

Aloitimme naksutinharjoittelun eilen illalla ja sen vähän perusteella, mitä olemme ehtineet tekemään, lupaavalta vaikuttaa. Homma aloitettiin yksinkertaisella asian esittelyllä: namin anto ja samalla naksaus. Muutamien toistojen jälkeen nami annettiin vasta hieman naksauksen jälkeen, joskus kädestä, joskus lattialle. Sitten harjoittelimme hieman katsekontaktia: kun poika katsoo silmiin, naks ja nami. Lähdin vielä yhden tienoilla viemään poikaa lähipuistoon pisulle ja otin naksuttimen mukaan. Kun hukka odotti ovella minun menevän ensin ulos, naks ja nami. Poika oli selvästi jo tajunnut naksuttimen ja namin yhteyden ja naksahduksen kuultuaan kääntyi korvat höröllä odottamaan tulossa olevaa herkkupalaa :). Ulkona sitten naksutin/palkitsin ötökkää seuraavista asioista: hihna kiristyy ja minä pysähdyn, kunnes koira kääntyy katsomaan minua ja löysää hihnaa (naks); koira löysää hihnaa omasta aloitteestaan tai kulkee jonkin matkaa hihna löysällä (naks); sanon "Hukka" ja poika pysähtyy katsomaan minua (naks); odottaa kauniisti suojatien reunassa (naks); vaihdan suuntaa ja koira seuraa hihnan kiristymättä (naks), jne. Homma toimi ja hienointa asiassa oli, että poika alkoi itse aktiivisesti ottaa katsekontaktia kääntymällä aina välillä katsomaan minua (naks) ja hihna pysyi pitkiäkin aikoja löysänä :).

Tänä aamuna sain pojan keskittymään aikaisempaa paremmin itseeni vaikka lähistöllä ulkoili 4 muuta koiraa... Suojatietä ylittäessä vastaan sitten tuli mies, jota hukka alkoi katsoa hieman turhan kiinteästi ja otti nopean askelen häntä kohti. Sanoin "Hukka" hieman tavallista kuuluvammalla äänellä ja koira kääntyi katsomaan minua...naks, nami ja mies ohitti meidät kaikessa rauhassa :).

Eli vaikuttaa siltä, että naksutinharjoittelulla saataisiin asioita parannettua :). Vilkkaampaan aikaan liikkumista saamme varmaan harjoitella hyvän aikaa, samoin polkupyörien etc. ohitusta, mutta ainakin tässä on alku (ja keino): muutaman minuutin harjoituspätkiä kotona tarpeeksi usein ja naksutin mukaan lenkille.

Ostin sen "Koira ja delfiini" -kirjan lisäksi Emma Parsonsin kirjan "Click to calm - Healing the aggressive dog", jossa on hyviä harjoituksia ja neuvoja. Varsinaisesti kirja keskittyy korjaamaan toisille koirille agressiivisen koiran käytöstä, mutta sitä voi hyvin soveltaa myös pyörärähjään ja jalankulkijoiden pyydystäjään ;),

Remmirähjä

Haukkuongelma on suurimmaksi osaksi ratkennut: monta yötä on mennyt niin, ettei ole haukuttu lainkaan ja nyt kun hesari taas kolahtaa luukusta saatetaan sille haukahtaa kerran tai kaksi, muuten ollaan hiljaa. Olemme ryhtyneet sulkemaan olohuoneen oven yöksi (nukumme olohuoneen alkovissa), jotta Hukka ei pääse yöllä päivystämään ulko-ovelle. Se myös vaimentaa nuo muutamat haukahdukset ainakin jossain määrin, joten toivottavasti häiriö ei ole suuren suuri.

Mutta nyt on sitten ilmennyt ensimmäinen vakava ongelma. Mainitsin jo aikaisemmin siitä pyörille rähjäämisestä. Olemme koettaneet harjoitella asiaa ja totuttaa Hukkista niiden näkemiseen sivuun väistämällä, nameja syöttämällä ja kehumalla kovin kun ohiajo sujuu hyökkäilemättä. Kun väistää ei ole syystä tai toisesta voinut ja pyörälle on rähähdetty, olemme parhaamme mukaan jättääneet reaktion huomiotta. Tästä huolimatta tuntuu siltä, että koiruus on vain muuttunut herkemmäksi reagoiden jo hieman kauempanakin kulkeviin pyöriin ja nyt joukkoon ovat liittyneet myös lastenvaunut ja muut kärryt :p. Näitä kaikkia vielä voisimme melko sujuvasti väistellä, mutta nyt otus on alkanut yrittää napata kiinni myös satunnaisia jalankulkijoita!

Ensimmäinen tapaus sattui eilen alkuillasta, kaksi muuta tänä aamuna. Olimme eilen kävelemässä kotiin hieman pidemmältä alkuiltalenkiltä. Hukka kulki tavalliseen tapaan hihna löysällä edessämme, melkein löntystäen ja aina välillä taaksepäin meitä vilkaisten. Itse juttelin Larin kanssa. Lähipuistoon tullessamme edellemme kääntyi risteävältä kadulta nainen joka kulki sitten muutaman metrin edellämme. Hukka ei reagoinut mitenkään epätavallisesti, sehän ei ole juuri noteerannut jalankulkijoita. Saavutimme naista pikkuhiljaa ja yhtäkkiä koira ponkaisee eteenpäin ja koettaa haukata naista takin selkämyksestä! Olin onneksi sen verran hereillä, että ehdin vetäistä poikaa taaksepäin eikä koira ei saanut kunnon otetta, vaan hampaat luiskahtivat takista jälkiä jättämättä. Nainen tietysti pelästyi (samoin me) ja poistui nopeasti paikalta. Huomasimme tässä vaiheessa, että hän ei ollut aivan selvinpäin... Olisiko se saattanut olla syy?

Tänä aamuna vein sitten Hukan aamupisulle seisemän aikaan. Kotiin palatessamme alkoi ihmisiä olla jo jonkin verran liikkeellä ja vastaamme käveli paria kassia kantava nainen. Koira singahti kohti ja yritti napata kiinni muovikassista; seuraavaksi vastaantullutta naista poika yritti tarttua takinhelmasta. Argh!

Olemme hieman ymmällämme tästä, koska aikaisemmin vastaan/ohi kävelleet ihmiset on ohitettu kaikessa rauhassa hihna löysällä, eivätkä nuo tilanteet ainakaan meidän nähdäksemme poikenneet aikaisemmista. Olisiko kyseessä jonkinlainen pikkuhiljaa kumuloituva, vilkkaan liikenteen jne. aikaansaama stressi? Vai kotiutumista seuraava reviirikäyttäytyminen (olimme kummassakin tapauksessa tutuilla kotinurkilla)? Tälle käytökselle on joka tapauksessa kyllä ehdottomasti saatava pikainen stoppi, koska joudumme ohittamaan kävelijöitä useita kertoja aina, kun koiruus viedään ulos. Ja jos tuo toistuu, ei poikaa uskalla pitää löysässä hihnassa, ettei oikeaa vahinkoa pääse tapahtumaan. Ja kireä hihna pahentaa tilannetta...

Ostin juuri Karen Pryorin "Koira ja delfiini"-kirjan, jossa esitellään positiiviseen ehdollistamiseen perustuvan koirankoulutuksen perusteet ja ajattelimmekin nyt ottaa naksuttimen käyttöön Hukan opettamisessa. Ja opetus aloitetaan ulkona liikkumisesta.

Kyläilemässä

Pääsiäislomaa vietimme Hangon lähettyvillä Larin vanhempien luona. Mietimme lähtemistä jonkin verran, koska Hukka on kuitenkin ollut meillä vasta vähän aikaa ja ajattelimme reissaamisen ehkä stressaavan koiraa liikaa. Päätimme lopulta kuitenkin lähteä: Hukka saisi lomaa kaupungista ja pääsisi juoksemaan vapaana maalla ja näkisimme lisäksi, kuinka se suhtautuu automatkaan, uusiin ihmisiin ja toiseen koiraan.

Larin isä oli luvannut meille kyydin kumpaankin suuntaan ja saapui hakemaan meitä perjantaina iltapäivällä. Hukka saatiin auton takapenkille suuremmitta ongelmitta, vaikka hetken Lari sai poikaa luokseen houkutella. Koira oli moisesta kulkuneuvosta hieman ihmeissään -eihän se ole ollut autossa sitten Suomeen tulomatkan- mutta asettui pikkuhiljaa pitkäkseen. Pääsimme puoleenväliin kunnialla, mutta tunnin ajomatkan jälkeen otus alkoi voida huonosti ja oksensi...onneksi ei kuitenkaan Larin syliin. Toisenkin kerran pojan vielä täytyi yökätä ennen perille pääsyä.

Hyppäsimme Hukan kanssa autosta hieman ennen Larin vanhempien kotipihaa, jotta Hukka saisi tavata heidän koiransa, bergamasconarttu Unan, "neutraalilla" maaperällä. Una arastelee usein toisia koiria, mutta Hukkaan se oli heti tekemässä reippaasti tuttavuutta. Hukka oli yllättäen se varautuneempi osapuoli, ihmetteli kenties neidin ulkonäköä, mutta minkäänlaista rähinää ei ulkona kuitenkaan missään vaiheessa syntynyt. Sisällä ongelmia ilmeni aluksi lähiohitustilanteissa: kun kumpikin koiruus tahtoi kulkea yhtäaikaa ovista (usein eri suuntiin), ei tila oikein tahtonut riittää ja silloin oli Unalle aina rähähdettävä, samoin ulkoa sisälle tullessa. Ongelmasta kuitenkin päästiin, kun teimme muutaman kerran selväksi, että Unski menee sisälle ensin ja me vasta sitten...Hieman Hukka oli aluksi mustasukkainen myös Larin huomiosta, eikä oikein olisi päästänyt Unaa miehen rapsutettavaksi, tai muuten liikkumaan hänen lähellään. Talossa oli kuitenkin onneksi runsaasti tilaa, ja totuttelun jälkeen tilanne rauhoittui muutenkin.

Larin vanhempia Hukka tervehti melko pidättyvästi hieman haistelemalla; se ilmeisestikin tutustuu uusiin ihmisiin pikkuhiljaa, eikä ole heti kaikkien ylin ystävä. Tutustuttuaan, parin päivän päästä, poika kuitenkin jo kulki Larin isän perässä juustoleivän toivossa ja piti äidille seuraa keittiössä tämän valmistaessa ruokaa (lihanpaloilla oli asiaan varmasti vaikutusta...tie koirienkin sydämeen käy vatsan kautta :). Siis kaikki hyvin, tai ainakin melkein: Hukka katsoi tarpeelliseksi talon perusteellisen merkkaamisen :p. Se nosteli koipeaan useisiin ovenpieliin, joten saimme olla koko ajan silmä kovana vahtimassa ja kutsumassa poikaa pois, eikä sekään aina auttanut. Kai se tunsi tarpeelliseksi jättää jälkensä uuteen paikkaan...Onneksi Larin vanhemmat ovat koiraihmisiä :).

Pihalla olosta Hukka nautti silmin nähden suunnattomasti. Larin vanhemmat asuvat rauhallisessa paikassa, jossa ei ole lähistöllä naapureita eikä suurempia teitä, joten uskalsimme päästää koiran irti. Ja voi sitä riemua! Kun hihna irrotettiin ensimmäisen kerran, koira pinkaisi juoksuun ja juoksi pari suurtä kierrosta pihalla ja lähiniityllä, selvästi vain juoksemisen riemusta :). Se kuitenkin piti meitä koko ajan silmällä ja tuli kutsuttaessa heti luo. Se myös nouti innoissaan sille heitettyä palloa ja turhautti Unan perinpohjin olemalla aina toista nopeampi. Unski saattoi vain haukkua harmistustaan ja koettaa tarttua Hukkaa hännästä :).

Takaisin kotiin palasimme eilen alkuillasta ja vaikka matkalla taas oksennettiin kerran, ei matkasta näytä jääneen koiralle (tai muillekaan) suurempia traumoja (Larin vanhemmat jo ehdottelivat, että jospa jättäisimme Hukan heille... ainakin hoitopaikka pojalle siis tarvittaessa löytyy :). Vaatekaappi tosin taas täytyi kotona merkata pariin otteeseen, mutta se ei toivottavasti palaa tavaksi.

Muutama kuva reissusta:

Äänijänteiden paluu

Naudanluut eivät onneksi näytä sotkevan Hukan ruoansulatusta, niitä on nyt tarjottu ajanvietteeksi pariin otteeseen. Luiden lisäksi pojalla on pari kongia, joita olemme toistaiseksi täyttäneet erilaisilla kuivaraksuilla. Kun Hukka tajusi homman idean ja huomasi saavansa raksut ulos lelua pyörittelemällä, ei niiden tyhjentämiseen juuri aikaa kulu; pitänee pikkuhiljaa siirtyä "oikeisiin" täytteisiin, erilaisiin mössöruokiin, kun pojan mahakin on nyt jo toiminut aika normaalisti :). Tänä aamuna Hukka sai matolääkkeet, yhden hieman vajaan Drontal Comp. Forte -tabletin, joka meni kätevästi alas palasina, lihapulliin piilotettuna.

Hukka on selvästikin kotiutumassa, koiruus on nimittäin päättänyt ryhtyä vahtimaan asuntoamme ja on sen myötä löytänyt äänijänteensä :p. Herra on kyllä päivät aivan kauniisti, eikä edelleenkään juuri noteeraa rappukäytävän ääniä. Alkuyökin kuluu nukkuessa, mutta aamuyöstä naksahtaa päälle vahtivaihe (joskus viiden tienoilla, alkaa lehdenjakajan kierroksesta, vaikka oma lehtemme jääkin vielä oven ulkopuolelle). Silloin ötökkä muuttaa eteiseen ja ilmoittaa pienistäkin äänistä murahtelemalla ja haukkumalla. Tätä jatkuu vielä puoli seitsemän aamupisujen jälkeenkin, aina siihen asti, kun olemme molemmat nousseet kunnolla ylös. Ostimme eilen DAP-haihduttimen, jos se vaikka auttaisi pääsemään tavasta eroon, ja löysimme Turid Rugaasin kotisivulta hyvän vinkin, jota olemme nyt käyttäneet: aina kun poika alkaa haukkua/murista jne., jompikumpi meistä kävelee eteiseen ja asettuu seisomaan oven ja koiran väliin selkä koiraan päin sitä mitenkään kummemmin huomioimatta. Siinä sitten seisomme, kunnes poika lopettaa (yleensä siihen ei mene kauaa) ja siirtyy hieman kauemmas makuulle. Jos se siirtyy esim. olohuoneeseen ja rauhoittuu sinne, kehumme sitä siinä vaiheessa. Kun sitten menemme itse takaisin nukkumaan, rauha kestää jonkin aikaa... Sitten otetaan uusiksi. Tuon pitäisi ajan mittaan saada koira tajuamaan, että vahtiminen on meidän hommamme :). Onneksi haukkuminen ei kuitenkaan ole mitenkään taukoamatonta, mutta kyllä suuren koiran ääni on aamuyöstä aika kuuluva :P.

Muita ongelmia ei toistaiseksi ole ilmennyt. Olemme koettaneet väistellä toisia koiria ulkona liikkuessamme, mutta toissailtana osuimme nenäkkäin entisten naapurien ja heillä hoidossa olevan pienen narttukoiran kanssa. Kiertämään ei ehtinyt... Hukka tervehti toista oikein kauniisti kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja kun huomasi, että pientä hieman hirvitti, jäi suosiolla hieman kauemmas seisomaan puhelumme ajaksi :). Käväisi kyllä oma-aloitteisesti nuuhkaisemassa naapurit, jotka kovin kehuivat sen rauhallisuutta. Eli Hukka näyttäisi tulevan toimeen ainakin narttukoirien (kuin myös pentujen) kanssa.