Sivut

keskiviikko 11. huhtikuuta 2007

Remmirähjä

Haukkuongelma on suurimmaksi osaksi ratkennut: monta yötä on mennyt niin, ettei ole haukuttu lainkaan ja nyt kun hesari taas kolahtaa luukusta saatetaan sille haukahtaa kerran tai kaksi, muuten ollaan hiljaa. Olemme ryhtyneet sulkemaan olohuoneen oven yöksi (nukumme olohuoneen alkovissa), jotta Hukka ei pääse yöllä päivystämään ulko-ovelle. Se myös vaimentaa nuo muutamat haukahdukset ainakin jossain määrin, joten toivottavasti häiriö ei ole suuren suuri.

Mutta nyt on sitten ilmennyt ensimmäinen vakava ongelma. Mainitsin jo aikaisemmin siitä pyörille rähjäämisestä. Olemme koettaneet harjoitella asiaa ja totuttaa Hukkista niiden näkemiseen sivuun väistämällä, nameja syöttämällä ja kehumalla kovin kun ohiajo sujuu hyökkäilemättä. Kun väistää ei ole syystä tai toisesta voinut ja pyörälle on rähähdetty, olemme parhaamme mukaan jättääneet reaktion huomiotta. Tästä huolimatta tuntuu siltä, että koiruus on vain muuttunut herkemmäksi reagoiden jo hieman kauempanakin kulkeviin pyöriin ja nyt joukkoon ovat liittyneet myös lastenvaunut ja muut kärryt :p. Näitä kaikkia vielä voisimme melko sujuvasti väistellä, mutta nyt otus on alkanut yrittää napata kiinni myös satunnaisia jalankulkijoita!

Ensimmäinen tapaus sattui eilen alkuillasta, kaksi muuta tänä aamuna. Olimme eilen kävelemässä kotiin hieman pidemmältä alkuiltalenkiltä. Hukka kulki tavalliseen tapaan hihna löysällä edessämme, melkein löntystäen ja aina välillä taaksepäin meitä vilkaisten. Itse juttelin Larin kanssa. Lähipuistoon tullessamme edellemme kääntyi risteävältä kadulta nainen joka kulki sitten muutaman metrin edellämme. Hukka ei reagoinut mitenkään epätavallisesti, sehän ei ole juuri noteerannut jalankulkijoita. Saavutimme naista pikkuhiljaa ja yhtäkkiä koira ponkaisee eteenpäin ja koettaa haukata naista takin selkämyksestä! Olin onneksi sen verran hereillä, että ehdin vetäistä poikaa taaksepäin eikä koira ei saanut kunnon otetta, vaan hampaat luiskahtivat takista jälkiä jättämättä. Nainen tietysti pelästyi (samoin me) ja poistui nopeasti paikalta. Huomasimme tässä vaiheessa, että hän ei ollut aivan selvinpäin... Olisiko se saattanut olla syy?

Tänä aamuna vein sitten Hukan aamupisulle seisemän aikaan. Kotiin palatessamme alkoi ihmisiä olla jo jonkin verran liikkeellä ja vastaamme käveli paria kassia kantava nainen. Koira singahti kohti ja yritti napata kiinni muovikassista; seuraavaksi vastaantullutta naista poika yritti tarttua takinhelmasta. Argh!

Olemme hieman ymmällämme tästä, koska aikaisemmin vastaan/ohi kävelleet ihmiset on ohitettu kaikessa rauhassa hihna löysällä, eivätkä nuo tilanteet ainakaan meidän nähdäksemme poikenneet aikaisemmista. Olisiko kyseessä jonkinlainen pikkuhiljaa kumuloituva, vilkkaan liikenteen jne. aikaansaama stressi? Vai kotiutumista seuraava reviirikäyttäytyminen (olimme kummassakin tapauksessa tutuilla kotinurkilla)? Tälle käytökselle on joka tapauksessa kyllä ehdottomasti saatava pikainen stoppi, koska joudumme ohittamaan kävelijöitä useita kertoja aina, kun koiruus viedään ulos. Ja jos tuo toistuu, ei poikaa uskalla pitää löysässä hihnassa, ettei oikeaa vahinkoa pääse tapahtumaan. Ja kireä hihna pahentaa tilannetta...

Ostin juuri Karen Pryorin "Koira ja delfiini"-kirjan, jossa esitellään positiiviseen ehdollistamiseen perustuvan koirankoulutuksen perusteet ja ajattelimmekin nyt ottaa naksuttimen käyttöön Hukan opettamisessa. Ja opetus aloitetaan ulkona liikkumisesta.

Ei kommentteja: