Rajasaaressa

Rajasaari on varmasti Hukan lempipaikka. Siellä on tilaa ja mielenkiintoista maastoa juosta ja runsaasti mielenkiintoisia hajuja, koirakavereista puhumattakaan. Ja jos koirapuistoon menee tarpeeksi myöhään illalla, saattaapa siellä yhyttää tyhmänrohkean jäniksenkin...ovat vaan penteleet aika nopeita!

Tänään Hukka pääsi Rajasaareen toista kertaa leikkauksen jälkeen. Ensimmäisen kerran kävimme pari päivää sitten myöhään illalla, eikä paikalla silloin ollut muita koiria. Tänään läksimme päiväkävelylle ihastelemaan pitkästä aikaa hienoa ilmaa (pilkistelevä aurinko, tyyntä ja ehkä asteen verran pakkasen puolella) ja Hukkis pääsi nyt ensimmäistä kertaa hieman yli kuukauteen irti muiden koirien kanssa. Paikalla oli ehkä kymmenkunta koiraa ja Hukka tykästyi kovin kahteen samojediin, joiden kanssa se mennä viipotti ja nuuskutti pitkin saarta. Innostui välillä melkein hieman leikkimäänkin nuoremman kanssa. Mukavaa oli, että poika malttoi kuitenkin myös pitää meitä silmällä, ei lähtenyt huitelemaan aivan omille teilleen ja tuli luoksekin aina kutsuttaessa :).
Olin ottanut kameran mukaan, mutten sitten tietenkään muistanut saaressa koko asiaa. Harmi, olisin varmaan saanut mukavia kuvia.

Tässä kuitenkin muutama kuva, jotka Larin äiti otti aikaisemmin syksyllä, lokakuun puolivälin tienoilla Rajasaarireissulla, missä mukana olivat myös heidän koiransa bergamasconarttu Una ja myös Virosta adoptoitu Martta :).

Martta ja Una, josta tosin näkyy vain häntäpää...

Etualalla Martta Mastodontti, taustalla Hukkis tutustumassa huskysekoitukseen

Hukkis ja kaverit

Superkerttu :).

Tervetuloa...

...Hukkiksen "uuteen" blogiin! Kirjoittelen kuulumisia jatkossa siis tässä osoitteessa ja täältä löydät myös kaikki vanhat kirjoitukset kommentteineen (vanhojen kommenttien paivämäärämerkinnät tosin kertovat nyt siirtoajankohdan :P).

Pari huomiota:
Kuvia klikkaamalla näet ne hieman suuremmassa koossa; vasemmalta löytyvät linkit aikaisempiin kirjoituksiin ja kirjoitukset kategorioittain sekä kokoelma koira-aiheisia linkkejä ja muuta tärkeää.

Kommentit ovat tervetulleita :).

Piikkejä

Hukka kävi taas lääkärissä tökittävänä, tällä kerta tosin vain saamassa rabies- ja nelosrokotteen tehostukset :). Käytimme poikaa HauMaussa (aiemmin käyty yleensä Hertassa Herttoniemessä), kun Hukkis alkaa jo olla siinä kunnossa, että hieman pidempikin kävelylenkki onnistuu. Mielissään se kävelylenkistä olikin ja vastaanotolla odotettaessa taas kerran käyttäytyi oikein mallikelpoisesti, makaili ja istuskeli kaikessa rauhassa vaikka odotus venyikin. Toivoin hieman että Taru Kangasniemi, Hukalle sen ensimmäisen ultraäänitutkimuksen tehnyt lääkäri, olisi sattunut olemaan paikalla; hän olisi varmasti mielellään nähnyt pojan nyt leikkauksen jälkeen. Hän oli kuitenkin ollut aamuvuorossa, mutta varaamme sitten sen kontrolliultran reilun parin kuukauden päästä hänelle. Rokotukset antanut lääkäri oli Hukan tiedoista lukenut leikkauksesta ja halusi kuunnella pojan sydämen: ei kuulemma uskoisi ellei tietäisi, sillä niin normaalilta Hukkiksen sydän nyt kuulostaa :D! Ja niin, kaikki turvotus katosi leikkaushaavasta muutama päivä sitten, eli tikit ovat nyt sitten ilmeisesti sulaneet. Viimeinenkin ontuminen katosi turvotuksen mukana :).


Tässä vielä tyytyväinen koira (Hukalla on nykyisin usein kieli hassusti hampaiden välissä silloin, kun se nukkuu oikein sikeästi :D).

Kutinaa!

Leikkaushaava paranee pikkuhiljaa ja paraneminen on tuonut muassaan kammottavan kutinan. Välillä koiruus on aivan rauhassa ja vaikuttaa oloonsa tyytyväiseltä, sitten iskee hirmuinen kutinakohtaus eikä otus tiedä miten päin olisi. Kutinaa on tietenkin koetettava lievittää nuolemalla ja rapsuttamalla ja kun me moisen koetamme parhaamme mukaan estää, on keksittävä muita keinoja: karkuun juokseminen ja kyljen hinkkaaminen seiniin ja kirjahyllyihin ovat ainakin tulleet kokeilluksi. Kostealla pyyhkeellä hautominen näyttää riesaa lievittävän, samoin viilentävä eläinten haavasuihke ja molemmat keinot ovatkin olleet ahkerassa käytössä. Vasemman etutassun ontuminen on vähentynyt selvästi sitä mukaa kun haavan ympäristön turvotus on laskenut (turvotusta on vieläkin hieman haavan alaosassa) ja loppunee tilanteen "normalisoiduttua". Olemme nyt vieneet poikaa jo hieman pidemmille kävelyillekin kerran tai kaksi päivässä ja Hukkis on ollut kovin riemuissaan päästessään taas muuallekin kuin läheiseen pikkupuistoon. Kovasti koira olisi menossa, mutta toppuuttelemme nyt vielä ja lisäämme liikuntaa pikkuhiljaa :).

Potilaan kuulumisia

Tänään poistimme ohjeen mukaisesti haavateipin. Hukka köllötteli kiltisti kyljellään, kun pikkuhiljaa vedin teippiä irti nahasta ja karvansängestä, vaikka välillä varmasti nipisti ja varsinkin kainalon ohuessa ihossa tuntui ikävältä. Haava on reilut parikymmentä senttiä pitkä, juuri kainalon yläpuolelta reilusti yli puolen kyljen. Se on siistin näköinen, vaikka reunat hieman punertavatkin ja viillon molemmin puolin on jonkin verran turvotusta muutaman sentin matkalla. Täytyy katsoa alkaako se pikkuhiljaa painua. Kainaloon on myös näköjään tullut punertava mustelma ja iho on hieman ärtynyt teipin jäljiltä.



Hukkis ontuu vieläkin vasenta etujalkaansa, varsinkin pidempään maattuaan. Jalka varmaan jäykistyy aina hieman ja tuntuuhan tuo haavakin varmasti vähintäänkin omituiselta. Päiväkävelyllä poika kyllä kulki jo melko reippaasti ja olisi tahtonut lähteä jo lähipuiston nurkkaa pidemmällekin...Saa kyllä luvan odottaa vielä pari päivää, ennen kuin pidennetään lenkkiä hieman :). Pakkasta ja varsinkin tuulta on riittänyt, joten kyljen suojaksi on aina viritetty paita/idealside.

Tässä pieni videopätkä lenkiltä; älkää välittäkö höpinöistäni, puhuin juuri puhelimessa kaverini Kirsin kanssa, joka kyseli pojan kuulumisia :).



Ruokakin on alkanut jo jonkin verran maistua: keitetty kana, pakastesei ja raa'at koiran lihapullat ovat kelvanneet. Parempaan päin ollaan siis menossa :).

Hukka on kotona

No niin. Hukkis pääsi kotiin tänään iltapäivällä :) .

Leikkaus itsessään oli siis mennyt hienosti: sydän toimii nyt niin kuin pitääkin eikä entistä voimakasta sivuääntä enää kuulu. Lääkäri oli tyytyväinen, mutta hieman huolissaan siitä, että poika oli vieläkin aivan tokkurassa, vaikka narkoosista sen olisi jo pitänyt selvitä. Syyksi lääkäri arveli morfiinilaastaria, sillä kuulemma on joihinkin harvoihin koiriin sellainen vaikutus. Hukan virtsassa oli lisäksi ollut aamulla verta, kun rakko oli tyhjennetty (koiruus ei ollut pissinyt itse). Munuaisarvot olivat kuitenkin onneksi normaalit, eikä vajaatoimintaa sen perusteella ole, joten poika pääsi kotiin.

Oli se kyllä varsin reppana: ei hirveästi jaksanut innostua meidät nähdessään ja käveli ulos sairaalasta hitaasti, takajalat horjuen :( . Autoon otus ei kuitenkaan antanut nostaa itseään vaan hyppäsi pienen psyykkauksen jälkeen itse, samoin kotona autosta ulos (onneksi isäni autossa on matala peräosa). Hissiin menosta ei myöskään suostuttu neuvottemaan, vaan portaat kavuttiin ylös hitaanlaisesti mutta määrätietoisesti. Kotona Hukkis kuukahti nukkumaan eteisen lattialle, jossa nukkui pari tuntia ennen kuin siirtyi olohuoneeseen omalle patjalleen.

Poika on jokseenkin surkea ilmestys ajellulla turkillaan: vasen kylki on possunpunaisen paljas (rintakehä avattiin kylkiluiden välistä) ja karvaa on ajeltu myös etutassuista, toisesta takatassusta ja hännän päältä erinäisiä kanyyleja ja epiduraalia varten...tilkkutäkkikoira :) . Leikkaushaavan päällä pitäisi pitää tuota haavasidettä sunnuntaihin saakka, se kyllä meinaa irrota koko ajan. Haava itse vaikuttaa varsin siistiltä ja siinä on sulavat tikit, joten tikkien poistoon ei tarvitse mennä. Selässä juuri ja juuri erottuva lappu on morfiinilaastari, jota pidetään myös sunnuntaihin saakka jos poika alkaa virkistyä; ellei, niin poistamme sen jo huomenna. Haava ei onneksi vaikuta kipeältä sinänsä, vaikka Hukka hieman ontuukin vasenta etujalkaansa kävellessään... Luulen sen johtuvan lähinnä siitä että kylki tuntuu "omituiselta".

Kävimme juuri hetki sitten pienellä ulkolenkillä ja nyt pissaaminenkin jo onnistui: poika lorotti talon seinustalle melkoisen lammikon :) . Täytyy huomenna ja ylihuomenna tarkkailla vieläkö verta on joukossa... Hukka tosin sai mahdollisen tulehduksen varalta myös antibioottikuurin ja keittelin juuri kanaa, niin että voimme koettaa joko ruoka jo maistuisi, saisi lääkkeetkin annettua siinä sivussa.
Alkuviikosta sitten soittelemme Hukan voinnista leikkauksen tehneelle lääkärille. Nyt poika taas nukkuu rauhallisesti...Eiköhän se pikkuhiljaa ala sitten piristyäkin :) .

Leikkaus on ohi

Hukan leikannut lääkäri soitti hetki sitten: leikkaus on ohi ja kaikki on mennyt hyvin!

Hukka on siirretty tehohoito-osastolle ja on kuulemma herännyt varsinaisesta narkoosista, mutta nukkuu nyt rauhallisesti selkäydinkanavaan annetun kipulääkkeen voimin. Aukko oli ollut suuri, mutta suoni ei ollut haurastunut ja sitominen oli onnistunut hyvin. Täytyy vain ihmetellä pojan sitkeyttä/tuuria, kun sen olisi periaatteessa pitänyt kuolla vaivaansa jo aikaa sitten... No se on nyt korjattu ja pahin toivottavasti takana päin :) . Leikkauksessa mukana ollut opiskelija varmaan soittelee koiran voinnista iltapäivällä ja ellei mitään yllättävää käännettä huonompaan tapahdu, lääkäri ilmoittelee huomenna aamupäivällä kotiutuksesta.

Tällä hetkellä siis kaikki hyvin, lopullisesti huokaisemme helpotuksesta kun tikit on saatu pois...tai ehkä vasta sitten, kun sydän on alkanut palautua ennalleen :) .

H-hetki lähenee

H-hetki lähenee, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Hukkiksen hengitys muuttui muutama päivä sitten taas raskaammaksi, eli nestettä on keuhkoihin alkanut kertyä hieman aiempaa enemmän. Soittelin asiasta sydänlääkärille ja nesteenpoistolääkkeen annostus kaksinkertaistettiin näiksi leikkausta edeltäviksi päiviksi, kun keuhkojen saanti puhtaaksi on tärkeää narkoosia varten. Temppu näyttäisi tepsivän, sillä poika on nyt eilen ja tänään hengitellyt taas helpommin.

Tänään kävimme alkuillasta Rajasaaressa, niin että Hukka sai vielä juosta hieman vapaana, kun tassukin taas toimii normaalisti. Hukkaahan puri pari viikkoa sitten Rajasaaressa saksanpaimenkoira, joka tikkasi poikaparan etutassun kyynärpäähän kolme kunnon reikää. Tassu oli pari päivää varsin kipeä, eikä Hukka sillä juuri astunut, mutta nyt puremat näyttävät parantuneen mukavasti vaikkakin niitä vielä peittää rupi. Antibioottikuuri onneksi puri hyvin, eivätkä puremat päässeet tulehtumaan; se ei varmaan olisi ollut hyvä juttu leikkaustakaan ajatellen.

Huominen otetaan iisisti, ettei rasituta liikaa ja torstaiaamuna sitten kahdeksaksi Viikkiin. Voi kun kaikki vain sujuisi hyvin!