1000 kävelyä

Tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Hukka saapui kotiin. Aika on kulunut niin nopeasti ja kuitenkin toisaalta tuntuu siltä kuin Hukkis olisi ollut osa meitä jo paljon pidempäänkin. Olemme nyt viettäneet yhdessä 365 päivää, ulkoilleet vähintään kolme kertaa päivässä, käyneet kävelyillä siis ainakin 1095 kertaa, kulkeneet jokaisella kävelyllä keskimäärin ehkä pari kilometriä, 2190 kilometriä kaikkineen. Helsingistä Ivaloon - pidemmällekin - ja takaisin. Toivottavasti edessä on vielä monta tuhatta kävelyä, monta tuhatta kilometriä :).

Vuosipäivän kunniaksi lainaan tässä Rekku Rescuen sivuilla silloin vuosi sitten ollutta kuvausta ja kuvia Hukasta, silloin vielä Sudesta:

"7.3.2007: uros, reg.nro 4716, noin 3-vuotias, löytynyt Lootsista 22.1., valmis lähtemään uuteen kotiin

Susi on yhtä uljas kuin nimensä. Tämä koiraherra on reilut 60 cm korkea, ehkä jopa 65cm. Tarhahäkissään komea Susi seisoi hyvin hiljaisena, vaikka kaikki koirat sen ympärillä haukkuivat stressiään.
Rauhallisena se laski heti meidät luokseen, sekä miehen että naisen ja antoi kuvata ja silittää itseään. Ei hyppinyt, ei vöhöttänyt, ei haukkunut, pienieleinen ja rauhallinen tarhaoloissa. Kun Tommi puski naamaansa liian lähelle hellyyden osoituksissa, Susi puhui kauniisti koiraa, ja teki rauhoittavia signaaleja päätä hieman kääntäen ja kirsua nuolaisten. Ihmisille siis hyvin ystävällinen koira, mutta ei välttämättä silti lapsiperheeseen vaan aikuisen perheen elämänkumppaniksi. Hihnassa hieman kiskoi ja koska voimaa isossa koirassa toki piisaa, nätisti kävelyä hihnassa uusi elämänkumppani toki harrastaa Suden kanssa.
Toisiin koiriin Susi suhtautuu hieman varauksella eli en suosittele toisen uroksen kanssa samaan kotiin, nartuistakaan ei varmuutta. Lempeä herra joka painaa päät ihmisten vasten ja haluaa läheisyyttä ja kuuntelee ihmistä eli varmasti tästä saa uskollisen kumppanin elämäänsä. Ei kuitenkaan ensimmäiseksi koiraksi.

Olethan valmis yhdistyksen edustajan kanssa ja opastuksella hakemaan itse Suden mukanasi uuteen kotiisi. Kulukorvaus Sudesta on 100e, joka kattaa mm. rokotuksista ja sirumerkinnästä ja madotuksista tulleet kulut tarhalle."

Hangossa

Kävimme taas pitkästä aikaa Hangossa Larin vanhempien luona parin päivän pikavierailulla. Hieman jännitti etukäteen kuinka kaikki sujuu: edellisellä kerralla Hukkis hermostui paikalla olevien vieraista ihmisistä ja äityi lopulta vahtimaan yläkertaa oikein kunnolla. Nyt paikalla olivat vain Larin vanhemmat, mutta koiria yksi aikaisempaa enemmän, Unan lisäksi viime syksynä Rekku Rescuen kautta Pärnusta tullut Martta. Hukka oli tavannut Martan pari kertaa aikaisemmin mm. Rajasaaressa, mutta pidempää aikaa koirat eivät olleet keskenään viettäneet ja kun Martta on varsin energinen, mietimme kuinka Hukkiksen pinna kestää.

Huoli oli kuitenkin turhaa. Menomatkalla jouduimme pysähtymään kertaalleen, kun Hukka yökkäsi tapansa mukaan, muuten matka sujui hyvin. Koirat pääsivät tutustumaan toisiinsa ensin pihalla ja sitten siirryimme sisälle ilman ongelmia, edes ovella ei tullut kränää sisäänmenosta. Tutut paikat oli pian katsastettu, eikä Hukkis tällä kertaa enää katsonut tarpeelliseksi merkkailla ovenpieliäkään. Martta härräsi kovasti ympärillä, änkesi rapsutettavaksi ja koetti tunkea syliin aina kun silmä vältti. Kun tyttönen kävi Hukan mielestä hieman liian tunkeilevaksi, murahti se pariin otteeseen hieman ja se riitti toisen rauhoittamiseen. Yhteiselo siis sujui mukavasti sisällä ja varsinkin ulkona, missä koirat nauttivat pihalla leikkimisestä ja juoksemisesta, sekä pidemmistä lenkeistä lähimetsissä. Hukan vahtivietti ei nostanut päätään, ainoastaan kerran täytyi haukkua unenpöpperössä Larin isälle tämän tullessa huoneeseen Hukan nukkuessa. Ei toinen varmaan hetkeen muistanut missä oli... Ilmakin suosi meitä, joten oikein mukava reissu, kaikenkaikkiaan. Kotimatka sujui sitten oksentamatta, hienoa!

Tässä vielä joitain kuvia ja videopätkät Martan ja Unan leikkitappelusta sekä Hukan ja Martan leikkitakaa-ajosta :).

Kevättä, kanansiipiä ja karvaa

Tänään oli aivan mielettömän hieno sää: pari astetta pakkasta ja auringonpaistetta. Kun maassa vielä oli luntakin enemmän kuin vielä koskaan tänä talvena, niin en aamulenkillä malttanut olla menemättä Hukkiksen kanssa Rajasaareen. Hukka kulki yllättävän hienosti, selvisimme saareen menevän tien neljällä istumisella. Poika on nimittäin taas viime päivinä ollut ulkona kovin tohkeissaan, kun lähiseudulla alkaa taas olla juoksuisia narttuja, ja meno on sitten sen mukaista; kiskomisen yltyessä ja pysähtymisen aiheuttaessa parkumista olemme ryhtyneet laittamaan poikaa aina hetkeksi sivulle istumaan...rauhoittuu siinä sitten hieman :). Saaressa oli mukavaa, sopivasti haisteltavia kavereita, eikä onneksi yhtään liian kiinnostavaa narttua. Paikalle tosin saapui nuori, alta parivuotias rhodesiankoirauros, jolle Hukkis kävi hieman uhoamaan, ei tosin kuitenkaan mitenkään aggressiivisesti. Nojaili vain päätään toisen niskaan ja koetti pariin otteeseen hivuttautua selkään; poistuimme sitten toista kiusaamasta. Hormonipiikki olisi kyllä varmaan taas pojalle paikallaan.


Olemme viime aikoina silloin tällöin syöttäneet Hukkikselle raakoja kanansiipiä, jotka maistuvat nirsolle otukselle varsin hyvin. Kovin montaa ei kerrallaan ainakaan vielä voi syöttää, kun tuppaavat hieman löysyttämään vatsaa. Siivet on myös parasta antaa jäisinä tai syöttää kädestä, sillä muuten Hukkis koettaa niellä ne hieman liian suurina paloina. Kädestä syöminen on onneksi kivaa :). Ja hyvää on.




Tässä vielä pari kuvaa, joista näkyy, kuinka karva on jo kasvanut takaisin ajeltuun kylkeen. Selkäharjan kohdalla sillä on pituutta jo yli kolme senttiä :).