Kevättä, kanansiipiä ja karvaa

Tänään oli aivan mielettömän hieno sää: pari astetta pakkasta ja auringonpaistetta. Kun maassa vielä oli luntakin enemmän kuin vielä koskaan tänä talvena, niin en aamulenkillä malttanut olla menemättä Hukkiksen kanssa Rajasaareen. Hukka kulki yllättävän hienosti, selvisimme saareen menevän tien neljällä istumisella. Poika on nimittäin taas viime päivinä ollut ulkona kovin tohkeissaan, kun lähiseudulla alkaa taas olla juoksuisia narttuja, ja meno on sitten sen mukaista; kiskomisen yltyessä ja pysähtymisen aiheuttaessa parkumista olemme ryhtyneet laittamaan poikaa aina hetkeksi sivulle istumaan...rauhoittuu siinä sitten hieman :). Saaressa oli mukavaa, sopivasti haisteltavia kavereita, eikä onneksi yhtään liian kiinnostavaa narttua. Paikalle tosin saapui nuori, alta parivuotias rhodesiankoirauros, jolle Hukkis kävi hieman uhoamaan, ei tosin kuitenkaan mitenkään aggressiivisesti. Nojaili vain päätään toisen niskaan ja koetti pariin otteeseen hivuttautua selkään; poistuimme sitten toista kiusaamasta. Hormonipiikki olisi kyllä varmaan taas pojalle paikallaan.


Olemme viime aikoina silloin tällöin syöttäneet Hukkikselle raakoja kanansiipiä, jotka maistuvat nirsolle otukselle varsin hyvin. Kovin montaa ei kerrallaan ainakaan vielä voi syöttää, kun tuppaavat hieman löysyttämään vatsaa. Siivet on myös parasta antaa jäisinä tai syöttää kädestä, sillä muuten Hukkis koettaa niellä ne hieman liian suurina paloina. Kädestä syöminen on onneksi kivaa :). Ja hyvää on.




Tässä vielä pari kuvaa, joista näkyy, kuinka karva on jo kasvanut takaisin ajeltuun kylkeen. Selkäharjan kohdalla sillä on pituutta jo yli kolme senttiä :).