Aaltoja

Hukka ei suuremmin pidä vedestä, mutta eilisiltaisella Rajasaarilenkillä koettiin sitten sekin ihme, että koira paineli mereen ihan vapaaehtoisesti, ei tosin kovin pitkälle.

Vein Hukkaa "alkuilta"lenkille puolen kymmenen maissa ja kun ilta oli ihana eikä koirapuistossa vielä sinä päivänä ollut käyty, kävelimme Rajasaareen. Puisto oli tyhjä, ehkä hieman yllättäen kauniin sään ja kuitenkin melko aikaisen ajankohdan huomioiden, joten kiersimme saarta kaikessa rauhassa. Hukalla oli taas tutka päällä, kuten varsin usein alkuillasta, ja se singahteli pusikkoihin milloin minkäkin rasahduksen perässä (siilejä saaressa ei kuitenkaan ilmeisesti ole, onneksi :P).

Kävelimme hiekkarantaan ja rannan takana oleville pienille kallioille. Mereltä päin kävi leppoisa tuuli, joka sai aallot loiskumaan kalliota vasten, mitä Hukka hieman ihmetteli. Sitten koira huomasi aallot, jotka kulkivat rantaa pitkin rantaviivaan nähden kohtisuorina, matalina harjanteina, ja loikkasi innoissaan veteen niitä pyydystämään! Olin ihan ihmeissäni enkä voinut kuin nauraa: koira, jota ei ole saanut veteen nakilla houkuttelemallakaan kuin nilkkoihin saakka, juoksenteli innoissaan puoleen sääreen saakka ulottuvassa rantavedessä, läiski aallonharjoja tassuillaan ja koetti pyydystää niitä suuhunsa selvästi nauttien uudesta leikistään :). Välillä poika jopa innostui kaivamaan hiekkapohjaa niin, että vesi vain roiskui. Vesileikit huvittivat Hukkista useita minuutteja ja minä kirosin, kun käsillä ei tietenkään ollut kameraa, vaikka varsin hämäriä otoksista olisi kyllä tullut, kun valoa ei enää niin kovin paljoa ollut. Mutta ehkä Hukka nyt innostuu vesileikeistä toistekin, olisihan se hyvää viilennystä tulevan kesän kuumina päivinä :).