No heippa vaan taas! Sorruin viimein ostamaan digijärjestelmäkameran ja ensimmäiseksi sitä piti tietenkin testata kuvaamalla Hukkaa. Kamera näyttää toimivan siinä kuin entinen pokkarikin (heh) ja kun ehdin perehtyä siihen oikein kunnolla, saa sillä varmasti aivan eri tasoisia kuvia. Nissä nyt ei sen ihmeellisempää ole, onpahan vain taas pari kuvaa korvaeläimestä:
Näissä kuvissakin muuten näkyy, kuinka Hukkiksen silmät heijastavat vihreätä valoa... Kiinnitin siihen huomiota joskus, kun olimme pimeällä ulkona Hukan, Martan ja Unan kanssa Larin vanhempien luona. Koirat tunnisti pimeässä silmien heijastuksen perusteella: Hukalla vihreää, Martalla oranssinkeltaista, Unalla lähes valkoista.
Hukalle on silloin tällöin ostettu jokin pehmolelu, jotka ovat otuksen käsittelyssä osoittautuneet varsin lyhytikäisiksi. Kävimme jokin aika sitten läheisellä kirppiksellä ja ostimme sieltä vanhan, ison nallen; ajattelimme sen olevan hyvä paini- ja riepotuslelu. Näin siinä sitten kävi:
Tuossa vaiheessa nalle takavarikoitiin ja se odottaa nyt vaatehuoneessa tyhjennystä ja uusia täytteitä (vanhoja riepuja)... Ja ensi kerralla muistamme tarkistaa täytteen laadun etukäteen (nuo pienet styroksipallerot sähköistyvät varsin mielenkiintoisella tavalla :P).
Koiraotus alkaa huomautella lattianrajasta että on iltakävelyn aika, joten jätän tämän naputtelun tällä erää tähän :).
2 kommenttia:
Voi ei :D Hukalla oli varmaan hauskaa... Ja sulla siivotessa!
Tuo on nyt varmaan sitä, mitä tarkoitetaan kun puhutaan käsitteestä tough love :D
Heh, otan osaa! Tiedän miten pahuksenmoisia nuo styroksipallot ovat siivotessa, meillä kun on kaksi säkkituolia, joihin vasta vaihdoin täytteet!
En ole ajatellutkaan, että koirien silmät heijastavat eri koirilla eri tavalla, meillä on kaksi koiraa, joiden silmist heijastuu tennipallot :)
Lähetä kommentti