Juhannusta ja jänisjahtia

Juhannus sujui rauhalliseen malliin kotosalla pihatöitä tehdessä, kokatessa ja ollessa. Koirat olivat taas pitkästä aikaa tyytyväisiä pihalla oloon, kun aurinkoinen ja tuulinen sää piti hyttyset teillä tietymättömillä. Räpsin taas muutamia kuvia otuksista niiden tuhveltaessa pihalla; niistä on vain niin hankalaa saada kunnon tilannekuvia, kun molemmat kameran nähdessään jähmettyvät paikoilleen (tai koettavat mennä pois) ja näyttävät ylettömän vakavilta (tai katselevat ihan muualle).

Välillä sentään hieman nujusivat, vahtasivat jotain ja haistelivat vaikka kameralla osoittelinkin.

Suurinta jännitystä koirien (ja kotiväen) elämään ovat viime päivinä tuoneet keskenkasvuiset jänikset, joita pihalla ja viereisellä pellolla on pyörinyt varsinkin iltahämärän aikaan. Siinä ei juuri aikaa mietintään kulu, kun perään painellaan viivana paistin kuva silmissä kiiluen. Onneksi pupujussit ovat ainakin toistaiseksi osoittautuneet vikkelämmiksi ja ovelammiksi ja ainoa uhri on ollut piharakennuksen viereen istutettu lehtosinilatva, joka jäi takaa-ajon tiimellyksessä otusten jalkoihin. Toivottavasti jänikset pikkuhiljaa päättävät pihapiirin olevan liian riskialtista aluetta ja muuttavat muualle.