tiistai 15. tammikuuta 2008
Kutinaa!
Leikkaushaava paranee pikkuhiljaa ja paraneminen on tuonut muassaan kammottavan kutinan. Välillä koiruus on aivan rauhassa ja vaikuttaa oloonsa tyytyväiseltä, sitten iskee hirmuinen kutinakohtaus eikä otus tiedä miten päin olisi. Kutinaa on tietenkin koetettava lievittää nuolemalla ja rapsuttamalla ja kun me moisen koetamme parhaamme mukaan estää, on keksittävä muita keinoja: karkuun juokseminen ja kyljen hinkkaaminen seiniin ja kirjahyllyihin ovat ainakin tulleet kokeilluksi. Kostealla pyyhkeellä hautominen näyttää riesaa lievittävän, samoin viilentävä eläinten haavasuihke ja molemmat keinot ovatkin olleet ahkerassa käytössä. Vasemman etutassun ontuminen on vähentynyt selvästi sitä mukaa kun haavan ympäristön turvotus on laskenut (turvotusta on vieläkin hieman haavan alaosassa) ja loppunee tilanteen "normalisoiduttua". Olemme nyt vieneet poikaa jo hieman pidemmille kävelyillekin kerran tai kaksi päivässä ja Hukkis on ollut kovin riemuissaan päästessään taas muuallekin kuin läheiseen pikkupuistoon. Kovasti koira olisi menossa, mutta toppuuttelemme nyt vielä ja lisäämme liikuntaa pikkuhiljaa :).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Hei! Löysin tämän linkin hollantilaisen Russkaja laika-sivujen vieraskirjasta. Tosi ihana ja hukkamainen Hukka sinulla näyttää olevan, ihan selvää laika-ainesta. Toivotan pikaista paranemista Hukalle!
Itse adoptoin Viipurista yli kolme kuukautta sitten tyttökoiran, jonka oletin ensi alkuun olevan sekarotuinen, mutta itse asiassa näyttääkin olevan laika, joko länsi- tai itäsiperian, tai sitten jonkunmoinen laikablandis.
En tiennyt laikoista mitään ennen kuin aloin ottaa selvää, nyt olen kolunnut kaikki mahdolliset laika-sivut. Koirani Nana on väritykseltään puna-valkoinen ja ulkonäöltään hyvin ilmiselvä laika paitsi, että sen häntä ei mene ihan niin tiukalle kippuralle vaan on sirpinmuotoinen. Metsästysvietti on kova ja luonne hyvin lempeä ja ihmisrakas, tosin varovainen ja hivenen varautunut vieraita, varsinkin miehiä kohtaan. Kotona neiti rauhallinen sohvaperuna, ulkona valpas ja tarkkailee ympäristöä aktiivisesti. Haukkuu harvoin ja ulvoo hienosti! Kaiken kaikkiaan tosi hieno ja "helppo" koira (mitä nyt metsästysvietti aiheuttaa joskus vähän päänvaivaa). Tykkää kaikista koirista ja on todella leikkisä, ketterä ja nopea. Kieriskelee myös mielellään mielenkiintoisissa hajuissa, mutta turkki pysyy aina puhtaana ja hyväntuoksuisena, kuten arktisilla pystykorvilla kuuluukin, ilman pesua.
On sinänsä vähän omituista, ettei Viipurin koirat- yhdistys näköjään tiennyt että tämä koira on laika, metsästyskoira, ja antoivat sen Helsinkiin kerrostaloyksiössä yksinasuvalle - ja vielä ensimmäiseksi koiraksi. Tietysti vähän huolettaa, onko tämä ihan oikea ympäristö tällaiselle koiralle, mutta toisaalta Nana näyttää sopeutuneen tosi hyvin ja minulla on onneksi Viikin metsät ja luontopolut tässä ihan vieressä, jossa laikani voi toteuttaa metsäkoiran olemustaan. Olen kyllä alkanut miettiä, mitähän muuta voisin laika-piskini kanssa harrastaa kuin superpitkiä lenkkejä, jotta se pysyisi terveenä ja onnellisena.
Tässä vielä muutama mielenkiintoinen linkki, jos et ole vielä niitä löytänyt:
http://www.laikabreeds.multiservers.com/
http://www.saunalahti.fi/samans/jutut/Aborig.html
Hei Veera!
Kiitos kiitos, Hukka näyttää kyllä toipuvan hyvää vauhtia!
Löysin itsekin se Russkaja Laika -sivuston joku aika sitten, kun etsin tietoa laikoista. Tosi hieno sivusto; hekin olivat sitten käynet katsomassa Hukkiksen kuvia täältä ja olivat sitä mieltä, että pojassa todennäköisesti on melko lailla laikaa. Saksanpaimenkoiraahan Hukassa on myös, ainakin tuosta sydänviasta päätellen; muita veikkauksia on ollut kaukasianpaimenkoira ja pari koirasusia tavannutta henkilöä on ehdottanut poikaa myös sellaiseksi :).
Nana kuulostaa hienolta tytöltä ja kertomasi piirteet kovin tutuilta :D. Kyllä mekin pitkään pohdimme sitä, onko kerrostalokaksio se sopiva ympäristö Hukan kaltaiselle koiralle. Kyllähän tällainen otus olisi omimmassa ympäristössään maalla, mutta mukavia ulkoilupaikkoja löytyy täältä Taka-Töölöstäkin, mm. Keskuspuisto ja Rajasaasen koirapuisto ovat kävelymatkan päässä. Kunhan poika nyt kuntoutuu tuosta koettelemuksestaan, niin verijälkeä olemme ajatelleet kokeilla. Nana pitäisi siitä myös varmasti, saisi käyttää nenäänsä ja toteuttaa metsästysviettiään. Kursseja järjestävät esim. Rakkaat Haukut ja Koirakoulu Silkkitassu ja netistä löytyy myös ohjeita alkuun pääsemiseksi :).
Kiitos myös linkeistä, tuo ensimmäinen olikin tuttu, mutta toista en ollut nähnyt. Jos teet jossain vaiheessa Nanalle sivuja, blogia tms., niin kerrothan. Olisi mukavaa kuulla kuulumisia ja nähdä vaikka kuviakin :).
T. Paula
Hei taas! Toivottavasti Hukan paraneminen edistyy. Luin tarkemmin blogiasi ja ihan sydämestä otti. On varmaan ollut rankkaa kun on joutunut pelkäämään pahinta. Mutta Hukka vaikuttaa elämänhaluiselta otukselta.
Olinkin jo muuten ajatellut tehdä Nanalle ihan oman blogin ja eilen sitten pistin sen alulle. Eli osoitteessa karvainenkirja.blogspot.com on Nanan kuvia ja juttua paitsi hänestä myös laikoista ja koirista yleensä. Olen niin kiinnostunut aiheesta, että ajattelin koota siitä itselleni jonkunlaisen tietopaketin.
Kiitos harrastusvinkeistä, jotain tuollaista olinkin ajatellut. Täytyy katsoa jos tässä lähellä (asun Viikissä) olisi jotain. Tai voihan sen verijäljen itsekin laittaa tuonne metsään, luin nimittäin miten se tehdään.
olemme käyneet kerran Rajasaaressa ja se on upea paikka. Meille tosin vähän kaukana.
Unohtui laittaa suora linkki!
Linkityslupa myönnetty ;o)
Pitäisi varmaan itsekin laittaa sivuille linkit niin olisi helpompaa itselle...
Hukalle rapsutukset! Hienoa että paraneminen edistyy.
Lähetä kommentti