Tyynysotaa!

Eilisilta oli mielenkiintoinen. Susi kävi miehen kanssa lähipuistossa iltapisulla vielä puolenyön jälkeen ja oli kotiin palattuaan kovin rapsuttelua vailla. Se kupsahti selälleen lattialle, huitoi kovin tassuillaan ja alkoi hetken kuluttua hieman piehtaroida ja näyttää siltä, että olisi halunnut hieman villitä ja nujuta rapsuttajan kanssa. Painileikkeihin ei kuitenkaan ryhdytty vaan vetäydyimme pikkuhiljaa yöpuulle. Sammutimme valot. Hetken päästä alkoi matolta Suden paikalta kuulua repivää ääntä ja ajattelimme ensin sen järjestelevän mattoa pesäkseen (Susi ei ollut osoittanut kiinnostusta sille laitetussa pesässä nukkumiseen vaan on valinnut vapaan matonpuoliskon paikakseen). Ääni kuitenkin jatkui ja voimistui. Sytytimme valot…Susi makasi matolla ja repi autuaasti riekaleiksi suurta tyynyä, jonka se oli ottanut täkin alta sille tehdystä pesästä! Se näytti tosi tyytyväiseltä kiskoessaan täytteitä pihalle, ja meille tuli kiire takavarikoimaan "lelua", ettei se vaan ehtisi niellä mitään. Kun tyyny (ja toinen samanlainen) oli saatu turvaan, jäimme katsomaan herran edesottamuksia: seuraavaksi käytiin pesässä olleen täkin kimppuun. Poika oli kuin pahainen pentu, joka riemuissaan riepottaa uutta lelua…meillä oli naurussa pitelemistä, mutta poishan sekin oli otettava. Vaihdoimme "saaliin" herkkupalalla täytettyyn kongiin ja annoimme koiran puuhata hetken sen kanssa ennen uutta nukkumaanmenoyritystä. Toinen yllätys: herra olisi kovin tahtonut tulla perässä sänkyymme. Ei tosin yrittänyt kovin montaa kertaa, vaan asettui sitten (lopulta) rauhassa matolle nukkumaan.


Loppuyö sujui taas rauhallisesti, eikä sisälle taaskaan tehty tarpeita. Aamulenkille lähtö sujui jo mallikkaasti, portaatkaan eivät enää pelottaneet…tulomatkalla taas tosin yritettiin syödä pari yllättäen ilmestynyttä pyöräilijää :P. Aamiaisella Susi koetti nousta pöytää vasten ottamaan Larin lautaselta leipää, mutta uskoi kyllä kiltisti kieltoa. Oma ruoka ei tänään oikein tahdo maistua: herra söisi mieluummin jotain muuta kuin riisiä ja raejuustoa, mutta kun vatsa on vielä hieman löysällä, niin kovin paljoa ei muuta arvaa vielä antaa. Riisipiirakat kyllä maistuvat (samoin piimä) ja niitä on syöty päivän mittaan muutama muun ruoan seasta (ja siinä sivussa menee aina vähän riisiä ja raejuustoakin :).

Päiväkävelylle mentäessä poikkesimme läheisessä eläinliikkeessä hankkimassa 10-metrisen jälkiliinan ja luvalliseksi riepotusleluksi paksun solmuköyden. Jälkiliinaa kokeilimme metsässä sopivalla aukiolla... Susi ei oikein aluksi osannut lähteä viereltä kauemmas, mutta kun huomasi voivansa liikkua hieman pidemmälle, kierteli vähän matkan päässä nuuhkimassa hajuja. Seurasi meitä kyllä koko ajan ja tuli kutsusta heti luo. Harjoittelimme myös pari kertaa piiloleikkiä: toinen meni lähistölle piiloon ja sitten Susi sai etsiä…löytäminen oli tosi mukavaa, kun sai vielä naminkin! Sudella on myös selvästi metsästysviettiä: se seuraa oravien hajujälkiä, nousee jäljen perässä jopa puun runkoa vasten niin ylös kuin pääsee.


Nyt pikkuinen nukkuu taas tuossa matolla köydenpurusession jälkeen (sai sen melkein poikki muutamassa minuutissa) ja önähtelee välillä…toivottavasti tyytyväisyyttään.